Kulttuuri
15.02.2012

Traaginen ja lumoava rakkaustarina

Naoko otti vasemman kätensä pois taskusta ja tarttui käteeni. "Sinulla ei ole mitään pelättävää", hän sanoi. "Sinä kyllä pärjäät. Vaikka kirmaisit täällä keskellä yötä, et varmasti putoaisi siihen kaivoon. Enkä minäkään putoa, jos pidän sinusta kiinni."

KIRJA. Japanilaiskirjailija Haruki Murakami on saavuttanut viime vuosina valtavan suosion ympäri maailmaa. Hänen teoksiaan on ylistetty, palkittu ja julistettu tuleviksi klassikoiksi, eikä syyttä. Hän on onnistunut luomaan omintakeisia maailmoja yhdistämällä syvällisen sanoman helppolukuisuuteen ja maustamalla realistisen kerronnan ripauksella fantasiaa.

Uutuussuomennos Norwegian wood ei ole fantasiaa Kafka rannalla ja Suuri lammasseikkailu -romaanien tapaan, mutta lumoava tarina se on alusta loppuun asti. Kaksikymmentäviisi vuotta sitten kirjoitettu Murakamin kansainvälinen läpimurtoteos on ehtinyt ihastuttaa jo elokuvana ennen kirjan suomennosta.

Romaani kertoo parikymppisen Torun ensirakkaudesta. Toru on muuttanut Tokioon opiskelemaan, mutta kantaa mukanaan henkistä painolastia, sillä hänen paras ystävänsä, Kizuki, on tehnyt itsemurhan. Toru tapaa Kizukin tyttöystävän Naokon, ja heidän suhteensa syvenee. Heidän maailmansa olisi täydellistä nuoruuden pumpulirakkautta, ellei Kizuki olisi heidän välissään. Vaikka hän on poissa, hän on silti läsnä joka hetkessä.

Tapahtuneen vuoksi Naoko kärsii mielenterveysongelmista. Hän muuttaa parantolaan asumaan ja kaikkoaa entistä kauemmaksi Torusta. Myös Torua viedään toisaalle. Hän tapaa tytön, Midorin, joka on Naokon täydellinen vastakohta, elämäniloinen ja vapaamielinen.

Romaani sijoittuu kuusikymmentäluvun opiskelijaradikalismin aikoihin. Japanilaisnuoriso kuuntelee muun maailman tavoin Beatlesia, jonka kappaleesta on romaanin nimi lainattu.

Yhteiskunnalliset asiat ovat kuitenkin viimeisenä päähenkilön mielessä, kun oma maailma on pirstaleina. Toru käy moraalista kamppailua rakkauden halun ja merkityksettömän seksin välillä. Jälkimmäinen aiheuttaa tyytyväisyyden sijasta enemmänkin inhoa ja tyhjyyttä.

Maailmantuskaa ei kuitenkaan podeta vaivaannuttavalla tavalla. Eteenpäin hyrräävä elämä pitää Torun liikkeessä. Humoristinen kerronta puolestaan pitää romaanin kasassa. Moralistiset pohdinnat ja kuivakka huumori täydentävät hyvin toisiaan.

Murakamilla on taito puhaltaa syvyyttä sinänsä kliseemäisiin hahmoihin. Hän kirjoittaa pelkistettyjä lauseita, eikä lukijan koskettaminen vaadi kuin yksinkertaisia totuuksia. Norwegian wood on traaginen rakkaustarina, ja Murakami esittää sen kokonaisena: toisaalta on maailmaa pirstaloivat traumat, toisaalta nuoren rakkauden keveys.

KATI SAONEGIN

Haruki Murakami:

Norwegian wood

suom. Aleksi Milonoff

Tammi 2012