Kulttuuri
16.01.2013

Tupakasta, tytöistä ja teinivuosista

LEVY. Kanadalainen laulaja-lauluntekijä Mac DeMarco on kovassa nosteessa. Kesällä artisti napattiin arvostettuun Captured Tracks -levylafkaan, ja loppuvuodesta kiireellä julkaistu debyyttipitkäsoitto 2 menestyi monien vaihtoehtomusiikkimedioiden 2012-rankkauksissa. Eikä ihme.

Velttoindie-kollegoidensa Cass McCombsin ja Kurt Vilen jalanjälkiä yhtäältä seuraava, toisaalta sotkeva DeMarco on ikäluokkansa ääni. Musiikkiaan karkeasti jizz-jazziksi kutsuvan multi-instrumentalistin laulut ovat omintakeisia ja tragikoomisen nokkelia. Kieroutuneen henkilökohtaiset Cooking Up Something Good ja Freaking Out the Neighborhood käsittelevät pohjoisamerikkalaista perhe-elämää nuoren miehen näkökulmasta. Artistin käyntikortiksi muodostunut Ode to Viceroy on puolestaan – nimensä mukaisesti – oodi Viceroy-halpasavukkeille. Loistavat My Kind of Woman ja Still Together osoittavat, että DeMarco taitaa toisaalta myös traditionaalisemmat rakkauslaulut.

Biisit ovat konstruktioiltaan ja sovituksiltaan melko yhtenäisiä. Toimiva kaava käsittää DeMarcon huolettomat vokaaliosuudet, kekseliäät kitarariffit sekä yllätyksettömyydessään tehokkaat bassolinjat ja rumpukompit. Helmiä on paljon, ja ne on ripoteltu tasaisesti niin, että levyn yhtäjaksoinen kuuntelu palkitsee kerta toisensa jälkeen. DeMarco on lauluntekijänä ja kitaristina kiistattoman lahjakas, vaikkakin tekniikaltaan velkaa David Byrnen ja Jonathan Richmanin kaltaisille pioneereille.

Ensimmäisellä pitkäsoitollaan vasta päälle parikymppinen Mac DeMarco paljastuu raskalimaisen julkisuuskuvansa takaa hämmästyttävän kypsäksi ja herkäksi taitelijaksi. 2 on sydäntä lämmittävän rehellinen ruohonjuuritason mestariteos.

Joel Haapamäki

Mac DeMarco: 2, Captured Tracks 2012