Kulttuuri
15.03.2012

Turkulaista todellisuutta tutkimassa

  • Kirjakahvila on hyvä esimerkki pitkään vaikuttaneesta turkulaisyhteisöstä. Kuvassa juhlitaan kahvilan 30-vuotistaivalta.

Kaupungin eri yhdistysten haastatteluihin perustuva teatteriproduktio tuo lavalle talkoohengen.

"Turussa on tarmokkaita ihmisiä, jotka haluavat saada jotain aikaan", helsinkiläinen dramaturgi Maria Kilpi sanoo.

Hän toteuttaa yhdessä helsinkiläisen ohjaaja Janne Saarakkalan ja Turun kaupunginteatterin kanssa Ny loppu löhöily -teatteriesitystä, jonka tavoitteena on tutkia turkulaista talkoohenkeä.

Alun perin Saarakkalan Suomi-teatteriprojektin piti olla vuonna 2003 toteutettava esitys, joka olisi tarjoillut kokonaiskuvan kansakunnan silloisesta tilasta.

Eri kaupungeista oli tarkoitus kerätä haastatteluaineistoa, jonka pohjalta Saarakkala olisi työryhmänsä kanssa työstänyt tarkan ajankuvan Suomesta.

Näin ei käynyt.

"Suomi-projektista tuli minulle ikuinen odysseia", Saarakkala nauraa.

Ensin Saarakkala lähti Joensuun kaupunginteatteriin. Mukanaan hänellä oli kysymys siitä, missä piilee Joensuun voima. Se löytyi rohkeista yksilöistä ja jalostui teatteritulkinnaksi.

Seuraavaksi Saarakkala matkusti Lahteen, missä teatteri Vanhan Jukon valmiissa esityksessä käsiteltiin yksilöiden jaettua rakkautta kaupunkia kohtaan.

Sitten Saarakkala meni Poriin, missä Rakastajat-teatteri pyysi ohjaajaa tutkimaan rakkautta.

Porissa Saarakkala myös kohtasi dramaturgi Maria Kilven.

Lappeenrannan ja vapauden tutkimisen kautta Saarakkalan Suomi-projekti ajautui lopulta myös Turkuun. Teatteriesitys saa ensi-iltansa syksyllä, ja kevään aikana luvassa on vielä kaksi Turku-aiheista klubi-iltaa.

Mukanaan kaupunkiin Saarakkala toi dramaturgi Kilven.

"Porissa vaikutuksen minuun oli tehnyt Rakastajat-teatterin elämäntapa ja ajatus siitä, että kuulutaan johonkin perhettä laajempaan yhteisöön. Osittain sen takia päätimme Turussa käsitellä yksilöiden sijaan yhteisöjä", Kilpi sanoo.

Niinpä Turun-teemaksi valikoitui talkoohenki.

Todellisuusefektejä

lavalla

Saarakkala on taiteilijakollektiivi Todellisuuden tutkimuskeskuksen perustajajäsen.

Ryhmän tavoitteena on toteuttaa produktioita, joissa pohditaan, miten todellisuus on tutkittavissa teatterin keinoin. Ryhmällä on tallissaan jäseniä noin 30, joista aktiivisia on noin kymmenen. Joka vuodelle on oma tutkimusaiheensa ja tutkimusvastaavansa.

"Todellisuus on myös itsessään esitys", Saarakkala maalaa.

Alusta saakka Todellisuuden tutkimuskeskuksen Suomi-projektissa on ollut ideana kerätä haastatteluaineistoa teatteriesitysten käsikirjoittamista ja dramatisointia varten. Valmiit esitykset on toteutettu yhteistyössä kaupunginteattereiden kanssa.

Turussa haastatteluaineistoa on kerännyt käsikirjoitustiimi, johon on kuulunut kaksi Turun yliopiston ja kaksi Taideakatemian opiskelijaa. Haastateltavien joukkoon haettiin ihmisiä teemaa mukaillen eri yhteisöistä. Opiskelijat tekivät haastatteluja yhteensä 11 yhteisölle, joiden joukkoon lukeutuivat muun muassa Turun VPK, Estelle, Yliopistosäätiö, Kaarle Knuutinpojan Jousiampujat ry ja Uusi tuuli ry.

"Haastatteluissa pitää saada ihmiset innostumaan ja puhumaan. Hauskaa on ollut se, että yhteisöistä on ollut paikalla enemmän kuin yksi henkilö. Se on ollut kollektiivinen puheenvuoro", Saarakkala sanoo.

Nyt haastatteluaineisto on litteroitu. Kilven ja Saarakkalan mukaan tarkoitus ei ole tuottaa fiktiota, vaan käsitellä haastatteluaineistoja dokumentteina.

"Esityksessä aidon puheen käyttö luo todellisuusefektin, vaikka hahmot ovat fiktiivisiä", Saarakkala selittää.

Kiinnostava

kaupunki

Minkälaista turkulainen talkoohenki sitten on?

"Ainakin sitä on", Saarakkala nauraa.

Maaliskuun lopussa järjestettävällä Pist töpinäks -klubilla turkulaista yhteisöllisyyttä peilataan 80-luvun turkulaiseen jälkitaistolaisuuteen. Klubin taustamateriaalina ovat muun muassa Estellen ja Kirjakahvilan toimijoiden haastattelut.

Toukokuun klubilla fokus on nykypäivässä, ja tarkoitus on pohtia, miten hallitsemattomasta yhteiskunnasta vallataan oma nurkka. Teeman haastatteluaineistoa on kerätty muun muassa Livonsaaren yhteisökylästä.

Aikaisemmin helmikuussa järjestettiin jo yksi klubi, jossa tarkasteltiin 1900-luvun alun turkulaista järjestötoimintaa.

"Emme tee sosiologista tutkimusta. Teemme taidetta ja ajattelemme silloin, että esitykset on tarkoitettu inspiraation lähteiksi", Saarakkala huomauttaa.

Eri kaupungeissa projektia toteuttanut Saarakkala kertoo yllättyneensä, kuinka jokaisesta kaupungista löytyy mielenkiintoisia ihmiskohtaloita, tarinoita, tragedioitakin.

Yksi projektin tavoitteista on saada teatteriyleisö tajuamaan, kuinka mielenkiintoisessa ympäristössä yksilö elää. Saarakkalan mukaan median välittämänä katse kohdistuu usein Helsinkiin tai New Yorkiin, jolloin synnytetään kuva siitä, että "täällä meillä ei tapahdu mitään".

"Joka kaupungista löytyy oma Benito Casagrandensa, joka saa hirveästi aikaan ja joka herättää voimakkaita tunteita. Tämä on tunnistettava hahmo suomalaisessa kaupungissa", hän antaa esimerkin.

Teksti: LAURA MYLLYMÄKI

Kuvat: JARI POHJONEN JA LAURI HANNUS

PIST TÖPINÄKS! II, 80-luvun talkoohenki: Rajat auki, maailmaa on muutettava omin avuin! ti 27.3.

klo 19 Sopukassa.

PIST TÖPINÄKS! III, 21. vuosisadan alun talkoohenki: Pelastautukoon ken voi!

ke 16.5. klo 21

urun Kirjakahvilassa

Käsikirjoitus:Maria Kilpi

Ohjaus: Janne Saarakkala

Vapaa pääsy.