Kulttuuri
14.08.2017

Turun pop-historiikki tanssii luvattomissa juhlissa, matkustaa Teneriffalle videokuvauksiin ja kokee konemusiikin alkutahdit

Teksti:
Miikka Rusi
Kuvat:
Pertti Grönholm
  • Mika Vainio (Pan Sonic), Tommi Grönlund (Sähkö-levymerkki) ja Ilpo Väisänen (Pan Sonic) lukeutuivat elektronisen musiikin pioneereihin Suomessa.

Turkulaisen populaarimusiikin historiaan mahtuu loputtomasti värikkäitä tapahtumia ja hahmoja. Nyt ne pääsevät yksien kansien väliin.

Missä järjestettiin Suomen ensimmäinen rockkonsertti? Entä maan ensimmäiset varastohallireivit? Missä kaupungissa puolestaan perustettiin Suomen ensimmäinen yksityinen levy-yhtiö?

Vastaus jokaiseen kysymykseen on sama: täällä Turussa!

Lokakuussa ilmestyvässä Turku Pop – Turkulaisen populaarimusiikin villit vuosikymmenet -kirjassa kurkistetaan populaarimusiikin paikallishistoriaan ensimmäisestä vuonna 1970 järjestetystä Ruisrockista alkaen.

Kirjan toimittajat Kimi Kärki ja Pertti Grönholm kertovat teoksen olevan monipuolinen, laajaan aikalaisaineistoon perustuva artikkelikokoelma turkulaisesta populaarimusiikista. Sen kustantaja on Turun Historiallinen Yhdistys.

Kärjen mukaan kirjassa haluttiin tuoda esille niin valtavirran kuin äärimmäisen undergroundinkin edustajia.

“Emme pyrkineet kaikenkattavaan kokonaiskuvaan, vaan lähestyimme erilaisia kiinnostavia artisteja ja ilmiöitä eri näkökulmista”, hän toteaa.

TURULLE populaarimusiikkikaupunkina on ollut ominaista moniäänisyys ja omien teiden kulkeminen. Varsinaista omaa tavaramerkkisoundia Turulle ei kuitenkaan ole missään vaiheessa muodostunut.

“Turussa on aina ollut kaikenlaista populaarimusiikkitoimintaa, mutta täältä ei koskaan ole tullut leimallisesti turkulaista ‘ilmiötä’, kuten vaikka Porista ja Tampereelta”, Kärki pohtii.

Tästä huolimatta useita legendaarisia ja tärkeitä kotimaisia skenejä on muodostunut eri vuosikymmeninä juuri Turussa. Mielenkiintoisia vaiheita kaupungin musiikkihistoriassa on niin paljon, etteivät Turku Pop -teoksen toimittajat pysty valitsemaan vain yhtä yksittäistä ajanjaksoa suosikikseen.

“Turun Undergroundin ja ensimmäisten Ruisrockien aika, 2000-luvun alku kansainvälistymispyrkimyksineen, ja nykyinen alakulttuurien myllerrys, johon kuuluvat Ilmiö, H2Ö, TVO, Kirjakahvila ja muut marginaali-ilmiöiden suojelijat”, listaa Kärki omansa.

Lähes samoilla linjoilla on Pertti Grönholm.

“Underground ja 1970-luvun alku, punk-liikehdintä sekä konemusiikin alkutahdit 1980-luvun lopussa ja 1990-luvulla. Paljon tapahtuu nykyäänkin”, hän lisää.

Syksyllä Turun kirjamessujen yhteydessä julkaistavan kirjan keskeisiä aiheita ovat muun muassa paikallinen elektroninen musiikki, metallimusiikki ja varhainen punk. Musiikkigenrejen lisäksi omiksi artikkeleikseen on pilkottu myös tärkeitä turkulaisia keikkapaikkoja, artisteja ja alan lehtiä.

HERKULLISIA TARINOITA kirjan toimittajat ovat kuulleet aineistoa kerätessä lukuisia. Ikimuistoisia ja vaarallisiakin tilanteita on ollut käsillä esimerkiksi Turun 1990-luvun alun teknojuhlissa.

Rave-kulttuurin alkuaikoina suuria ja laittomia tee-se-itse-bileitä saatettiin järjestää hyvinkin riskialttiissa ympäristöissä.

“Yksi tapaus oli Kupittaan saven romahtamisvaarassa olleen entisen tehdaskiinteistön tiloissa kesällä 1990 pidetyt luvattomat tanssijuhlat, joihin saapui jopa 2 000 ihmistä”, Grönholm kertoo.

OMA LUKUNSA on paikallisten artistien edesottamukset maailmalla. Turkulainen Bogart Co. oli etulinjassa, kun suomalaista musiikkivientiä hapuilevasti käynnisteltiin 1980-luvulla.

“[Laulaja] Ressu Redfordin kuvaukset Neuvostoliiton kiertuemeiningistä ja Teneriffan videokuvauksista olivat hauskaa kuunneltavaa”, Kärki vinkkaa.
 

Festivaalien pioneeri DBTL toi juhlat kaupunkiin

AURAJOELLA esiintymislavoja ja taideteoksia, vankilakonsertteja Kakolassa ja pitkin jokirantaa levittäytynyttä katutaidetta.

Vuonna 1988 ensimmäistä kertaa järjestetty Down By The Laituri eli DBTL oli alkuaikoinaan varsinainen outolintu suomalaisessa juhlaperinteessä – ja hyvin toisenlainen tapahtuma kuin nykyään.

Se perustettiin aikana, jolloin uudenlainen kaupunkifestivaalien idea oli vasta rantautumassa Suomeen. DBTL:sta tuli maamme ensimmäinen suurtapahtuma, jossa itse kaupunki otettiin osaksi tapahtuman rakennetta.

Sen tavaramerkkeinä olivat ainutlaatuiset tempaukset, kuten Miljoonasade-yhtyeen Samppalinnan maauimalassa soittama maailman ensimmäinen vedenalainen rockkonsertti ja Jimi Tenorin Aurajokeen suunnittelema meritaisteluperformanssi.

TÄNÄ KESÄNÄ DBTL juhli 30. festivaalikertaansa. 80-luvulla sen ohella perustettiin muun muassa huomattavasti lyhytikäisemmäksi jäänyt, vuonna 1987 aloittanut, Helsingin Urbaani festivaali ja vuonna 1989 alkanut Helsingin Taiteiden yö.

Festivaalin alkusysäys tuli läheltä: DBTL:n alkuperäinen järjestäjätaho oli Turun yliopiston ylioppilaskunnan (TYY) Rock-klubi.

 

Lue lisää:

TVO tarjoaa maksuttomia kesäkeikkoja ”toinen jalka haudassa” – uudet opiskelijat eivät tunne legendaarista osakuntaa

Vuosia oman kerhotilan puutteesta kärsinyt TVO on jäänyt tuntemattomaksi nuorimmille opiskelijoille. Sen sijaan vakituiset asiakkaat ovat ottaneet osakunnan uuden keikkapaikan omakseen. (6/2017)

Lyhtypylväästä tuli kaupunkikulttuurin taistelukenttä: Turku siivoaa pienten toimijoiden mainokset pois katukuvasta

Turun virallinen kanta kaupunkikulttuuriin on yksiselitteisen positiivinen. Käytännössä kampanja lyhtypylväiden siistimiseksi voi haitata pienten kulttuuritahojen toimintaa. (5/2017)

"Musiikki pitää pään kasassa"

Gradun ja levyn työstäminen vaatii aikamoista tasapainoilua. Onneksi musiikki antaa virtaa Antti Kokkomäki & Tammikuun lapset -yhtyettä luotsaavalle Antti Kokkomäelle. (2/2017)

Rokki on tärkeä asia

Itä-Hollola Installaatio on yksi syy siihen, että suomenkielinen rock on taas mielenkiintoista. (8/2016)