TYL 90
22.09.2021

TYL 90: ”Autoistumisesta hyötyvää väestöryhmää ei itse asiassa ole olemassakaan” – 70-luvun Tylkkäreissä poliittiset mielipiteet olivat vahvasti läsnä

Teksti:
Reeti Jalasmäki

Suuri osa 70-luvun alun jutuista Turun ylioppilaslehdessä käsitteli opiskelijapolitiikkaa ja kansallista politiikkaa. Poliittiset mielipiteet olivat läsnä melkeinpä jokaisessa jutussa.

Lehti jatkoi 60-luvun tapaansa toimimista mielipidefoorumina, jossa sen hetkisen päätoimittajan poliittinen kanta näkyi lehden annissa. Myös päätoimittajan puoluekanta ilmoitettiin aina uuden päätoimittajan aloittaessa. Lehden tuon aikakauden strategiasta selosti päätoimittaja Juhani Niinistö (11/73):

Lehti on kirjoittajakuntansa mielipiteitten esittämisen vapaa foorumi, joka ei ole sidottu julkaisijansa, eikä muiden sen hallintoon osallistuvien yhdistysten virallisiin mielipiteisiin.

Vuoden 1970 numerossa 12 juhlittiin näkyvästi Vladimir Leninin 100-vuotis­päiviä. Lehden etukansi oli ­normaalien artikkeleiden sijaan varattu kokonaan ­Leninin kuvalle. Lehdessä oli kokonainen aukeama pelkästään Leninistä kertovia artikkeleita, joista yhden otsikoksi oli valittu ”Lenin – nero mutta vaatimaton”.

Lehden pääkirjoituksessa päätoimittaja Matti Vimpari muisteli Leniniä: 

Lenin irroitti Venäjän kansainvälisestä kapitalismista, organisoi kansalliset voimavarat sosialistisesti ja pani alulle kehityksen, josta on tullut kapitalismin voittava mahtava voima.

Tänä aikakautena lehden päätoimittajan valinta kuvasti TYYn hallituksen poliittista kantaa. Kun hallitus joskus vaihtui ennen päätoimittajaa, johti se tilanteeseen missä päätoimittaja ja edustajisto olivat vastakkaisilla laidoilla. Tilanne näkyi silloin hallituksen kritiikissä lehteä kohtaan ja lehden pääkirjoitusten kritiikissä hallitusta kohtaan.

TYYn hallitus aloitti vaalitaistelun omalta osaltaan levittämällä julkiselle sanalle valheellisia tietoja Turun ylioppilaslehti–Åbo studentbladin sisällöstä. (11/73)

Vimpari erotettiin 1970, ja vuonna 1972 päätoimittaja oli vaihtunut kokoomuslaiseen Heikki Vuohelaiseen. Vuonna 1972 Erkki Kanerva kritisoi lehden sisältöä artikkelissa ”Turun ylioppilaslehti kokoomuksen kourissa”:

Ylioppilaslehdet ovat tunnetusti päätoimittajiensa lehtiä. On puhuttu Vimparin lehdestä, Niemelän lehdestä verrattuna Piimiehen lehteen; puhutaan Vuohelaisen lehdestä. Seuraavassa pyrin lähinnä tilastollisen tutkimukseni valossa selvittämään, miten oikeutettua on puhua Turun ylioppilaslehdestä oikeiston sanansaattajana. Onko Turun ylioppilaslehti päätoimittajansa edustaman poliittisen puolueen, kokoomuksen, äänitorvi? […] 

Yhteenvetona voidaan todeta, että turkulainen suomenkielinen akateeminen oikeistojuntta on vallannut neljän turkulaisen ylioppilaskunnan jäsenistölle tarkoitetun opiskelija- ja kulttuuripoliittisen viikkolehden omiin harmaisiin käsiinsä. Toimitus nöyrii oikeiston rahapillien tahtiin kuin poliittinen silmälasikäärme. (16/72)
 

Vuosien 1971–72 välisenä talvena lehdessä oli vahvasti esillä Turpiina-hanke, eli Turun, Piikkiön ja Naantalin välille suunniteltu tieyhteys. 

Turpiina olisi kulkenut nykyiseltä Helsingin valtatieltä Ylioppilaskylän kohdalta Aurajoen yli ja sieltä Raunistulan alta tunneliin. Tästä tie olisi jatkanut länteen Kähärin puistoalueen läpi ja Manhattanin pohjoispuolelta, lopulta yhtyen nykyiseen Naantalin pikatiehen.

Tiehanketta arvostelivat Hannu Oikarinen ja Heikki Tiainen artikkelissaan ”Peltilehmä laiduntaa” (31/71): 

Jos vielä otetaan huomioon, että autoistumisesta johtuva kaupunkimiljöön turmeltuminen kohdistuu yhtä hyvin autoilijoihin kuin autottomiinkin, huomataan, että autoistumisesta hyötyvää väestöryhmää ei itse asiassa ole olemassakaan.

Koska kaikki vielä yhteisesti maksavat liikenteestä aiheutuvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen yleiset kulut ynnä liikennejärjestelyjen kulut, jää ainoaksi ajateltavissa olevaksi tilanteesta hyötyväksi olennoksi itse peltilehmä!

Niin hullulta kuin ajatus tuntuukin, se on arjen todellisuutta. Tämän superolennon tulevaisuudelle, menestykselle ja lisääntymiselle näyttää vihkiytyneen koko liikennesuunnittelu.

Suunnittelijat pitäytyvät vain ikuisiin arvioihin; ihminen, ailahteleva eläin, sopeutukoon oloihin, joita autoistumiselle, ainoalle pysyvälle ja varmalle tulevaisuuden perustalle luodaan. Kukaan ei näytä asetavan kyseenalaiseksi nykyisen räjähdysmäisen autoistumisen trendin jatkumista vielä vuoteen 2000 saakka myös Turussa.

Suunnittelijat antavat Pyhän peltilehmän laiduntaa vapaasti Turun kaupunkia huolimatta siitä, että ihminen kilpailee samoista laitumista: kaupungin niukoista julkisista kaikille avoimista tiloista.

TYYn hallitus vastusti Turpiina-tiesuunnitelmaa. Yhtenä argumenttina he mainitsivat siitä seuraavan ylioppilaskylän eristäytymisen:

Useiden sosiologien mielestä moottoritie on aluesuunnittelussa suurimpia eristäviä tekijöitä. Moottoritie eristäisi ylioppilaskylän sekä yliopistosta että kaupunkirakenteesta. Niihin molempiin se on nyt voinut liittyä suhteellisen hyvin. (33/71)

Ajankuvaan kuuluen tässäkin hankkeessa oikeiston ja vasemmiston kannat olivat jyrkästi jakautuneet. Lopputuloksena saatu nykyinen tiejärjestely oli kuitenkin jotakuinkin kompromissi osapuolten välillä.
 

Lue lisää

TYL90: ”Ylioppilaslehdenhän on toimittava ’hiivana ja käyteaineena’” – poliittisten asioiden käsittely lehden sivuilla alkoi saada kritiikkiä 60-luvulla

Yhteiskunnalliset kysymykset nousivat hiljalleen esille Turun ylioppilaslehdessä 1960-luvulla. (3/2021)

TYL 90: Suur-Suomea luomassa – Vuonna 1941 Turun ylioppilaslehdessä tiedettiin ”jo etukäteen tämän sodan lopputulos”

Turun ylioppilaslehdessä 40-lukua määritti sota-aika. Vaikka yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnot olivat välillä tauolla, lehteä julkaistiin. (2/2021)

TYL 90: ”Onko lehti tuomittu henkisesti epäonnistumaan”? – 30-luvulla Turun ylioppilaslehdessä vastutettiin kommunismia ja kannustettiin suojeluskuntatyöhön

Alkujaan Turussa luettiin Helsingin Ylioppilaslehteä. TYYkin oli yksi sen julkaisijoista. Lehden Helsinki-keskeisyys herätti kuitenkin TYYssä tyytymättömyyttä. Haluttiin oma lehti! (1/2021)