TYL 90
21.07.2021

TYL90: ”Ylioppilaslehdenhän on toimittava ’hiivana ja käyteaineena’” – poliittisten asioiden käsittely lehden sivuilla alkoi saada kritiikkiä 60-luvulla

Teksti:
Teemu Perhiö

Yhteiskunnalliset kysymykset nousivat hiljalleen esille Turun ylioppilaslehdessä 1960-luvulla.

Politiikka alkoi näkyä lehden sivuilla myös edari- ja kuntavaalimainosten muodossa. 

Viiskytluvulla lehdessä keskityttiin yliopistoon ja ylioppilasliikkeen toimintaan, 60-luvulla ­ylioppilas­matkareportaasit korvasi Afrikan tilanteen käsittely. 

Ylipäänsä lehden asemaa keskustelu­foorumina korostettiin jopa toimitetun sisällön kustannuksella: lehteä ei ”varsinaisesti toimiteta”, vaan se ”syntyy lukijakuntansa keskuudessa” (8/65).
 

Vuoden 1961 toinen numero oli 30-vuotisjuhlanumero. Siinä HelsinginYlioppilaslehden päätoimittaja Arvo Salo pohdiskeli pitkänpuoleisessa tekstissään ylioppilaslehden tekemisen edellytyksiä.

Jos joku väittää, että kaikki ylioppilaslehdet voitaisiin huoleti lopettaa, niin annan kernaasti hänen pitää mielipiteensä. [...] Toimittajalle riittää tieto, että lehteä julkaistaan. Siitä hänen tulee osata päätellä, että jonkin yhteisön mielestä on olemassa tavoitteita, joiden saavuttamista kannattaa yrittää lehteä julkaisemalla.

Olkoon lehden ohjelma mikä tahansa, miltei aina se on niin laaja, että sitä kyetään toteuttamaan vain vaillinaisesti. Sen vuoksi jokainen lehden numero on toimittajalle masennuksen aihe.[…] Jos nyt esimerkiksi Pertti Eteläpää [päätoimittaja] lyhentää tätä juttua, jonka pituus on kaikkien hyvien toimitussääntojen vastainen, niin teitä hyvät lukijat harmittaa se, mitä siihen on jätetty jäljelle ja minua se, mikä on pyyhitty yli.[...]

Yksi niitä asioita, joita tällöin joutuu harkitsemaan, on työnjako muiden lehtien kanssa. Miksi ylioppilaslehti kirjoittaisi asioista, jotka päivälehdet, muut aikakauslehdet ja muut ylioppilaslehdet pystyvät hoitamaan, kenties paremminkin?

Ohjeeksi tarjotaan usein ylioppilaiden omiin asioihin keskittymistä, eraänlaista ”students as such” -klausuulia. Sen tulkinta on kuitenkin lehdentekemisessä yhtä vaikeaa kuin kansainvälisessä ylioppilaspolitiikassa.

Onko ylioppilasteatterin esitystä katsova ylioppilas student as such, ja jos on, lakkaako han olemasta mennessään kaupunginteatteriin? Tuleeko nälänhädastä ylioppilasasia, jos TYY päättää järjestää keräyksen nälkää kärsiville kongolaisille? Vai pitäisikö kerätäkin vain Kongon ylioppilaille?

Samassa numerossa lehden ensimmäinen toimitussihteeri, Antero Valtasaari, muisteli kolmenkymmenen vuoden taakse: 

Luulen, etta päätoimittajatoverini Paavo A. Kuusisto haluaisi kanssani nyt puristaa sen nykyciviksen katta, joka ylioppilaskunnan viime vuosijuhlassa lausui näin: ”Yliopistomme päärakennuksen seinässa on kirjoitus: ”Vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle”. Tähän asti olemme säilyttäneet vapautemme ja niin kauan voimme katsoa luottavaisina tulevaisuuteen kuin voimme suomalaisina puhtain omintunnoin seisoa tämän kirjoituksen alla.”

Siitä vapaudestahan me olimme silloinkin huolissamme ja sen turvaamiseksi yritimme tehdä mitä osasimme.
 

Poliittisia asioita käsittelevät kirjoitukset saivat osakseen kritiikkiä, ja tämä keskustelu sai lehden sivuilla paljon palstatilaa. Aarne Honka kommentoi seuraavasti (23/61): 

Turun Ylioppilaslehden vallitseva sävy ja siinä julkaistujen monien kirjoitusten laatu on jo pitemmän aikaa ollut omiaan huolestuttamaan niitä sekä keski- että vanhemman polven edustajia, jotka ovat lämpimin tuntein omaksuneet akateemisesta nuorisosta nimityksen SPES PATRIAE, isänmaan toivo.

 [...] Lehdestä on muodostunut kommunisteille ja kommunismivaaran väheksyjille mieluinen väline, jonka avulla erityisellä innolla pyritään ivailemaan ja halventamaan edellisten vuosi­kymmenien sivistyneistöä ja varsinkin kommunismia vastaan suunnattua toimintaa.

Vuoden 1962 ensimmäisen lehden pääkirjoituksessa raportoitiin ”epävirallisen yhteenvetona” maaseutuylioppilaskuntien neuvottelupäivien annista. Siellä kun oli käsitelty myös ”julkaisijan ja ylioppilaslehden välistä ihannesuhdetta”.

Lehden tason menoa merkitsee, jos sen pitää edustaa julkaisijakorporaation ns. virallista mielipidettä tai enemmistön mielipidettä. [...] Kunnollista ylioppilaslehteä on mahdotonta toimittaa siten, ettei se joskus tallaisi julkaisijansa public relations -pyrkimysten varpaille. Ylioppilaslehdenhän on toimittava – kuten ko. päivillä todettiin – ”hiivana ja käyteaineena”. 

Tyyn hallituksen puheenjohtaja Aarre Auranen (7/62) kommentoi syksyn 61 kirjoituksia luonteeltaan propagandistisiksi. Häntä harmitti erityisesti se, ettei lehti ollut kirjoittanut mitään ylioppilaskuntien yhteisesti järjestämästä itsenäisyyspäivän juhlasta.

Lopulta päätoimittaja Pekka Kapari erotettiin 1962. Saman kohtalon koki seuraavan kerran Matti Vimpari 1970.
 

Tyyn hallituksen puheenjohtaja Eino Heikkinen puolusti lehden vapautta kirjoituksessaan numerossa 8/65.

Ylioppilaat itse suhtautuvat lehteen kuten päivittäiseen ateriaansa Kunnan ravintolassa. Hyvän ruoan ystävät odottavat monipuolisia ja ärsyttäviä makuelämyksiä ja pettyvät usein, mutta haluavat silti positiivisesti vaikuttaa ruoan parantamiseen.

Suurin osa hotkaisee ateriansa enempiä murehtimatta ja hatkahtavat vain jos ruoto tarttuu kurkkuun. Jotkut tympääntyvat ruoan mahdollisesti ollessa alle hyvän maun alarajan (mitä ei juuri tapahdu) ja ryhtyvät arvostelijoiksi saamatta kuitenkaan aikaan parannuksia tai yksinkertaisesti kokonaan luopuvat.

Saman numeron pääkirjoituksessa kommentoitiin keskustelua lehden linjasta; edellisessä numerossa kouluneuvos Honka oli vaatinut ”toisenlaista maanpuolustushenkeä ja vähemman kommunistis-maalaisliittolaista solutustyötä”. 

Ylioppilaslehtien ei ole syytä kuvastella ”ylioppilaiden suuren enemmistön” mielenliikkeitä. Mikäli ne tämän tekisivät, eivät ne olisi vapaita keskustelulehtiä. Ne sisältäisivät laskiaisliukuselostuksia ja sitä myytillistä ”ylioppilashuumoria”, jolla on tavattoman paljon kysyntää, mutta tavattoman vähän tarjontaa.

Ylioppilaiden suuri enemmistö nukkuu valitettavasti vielä. Sen maailmankuva on epäilyttävällä tavalla valmis. Siinä ei ole sijaa keskustelulle tai pohdiskelulle.
 

Lue lisää

TYL 90: Suur-Suomea luomassa – Vuonna 1941 Turun ylioppilaslehdessä tiedettiin ”jo etukäteen tämän sodan lopputulos”

Turun ylioppilaslehdessä 40-lukua määritti sota-aika. Vaikka yliopiston ja ylioppilaskunnan toiminnot olivat välillä tauolla, lehteä julkaistiin. (2/2021)

TYL 90: ”Onko lehti tuomittu henkisesti epäonnistumaan”? – 30-luvulla Turun ylioppilaslehdessä vastutettiin kommunismia ja kannustettiin suojeluskuntatyöhön

Alkujaan Turussa luettiin Helsingin Ylioppilaslehteä. TYYkin oli yksi sen julkaisijoista. Lehden Helsinki-keskeisyys herätti kuitenkin TYYssä tyytymättömyyttä. Haluttiin oma lehti! (1/2021)