Kulttuuri
03.05.2012

Tyylipuhdasta tylsyyttä

LEVY. Avaruusrockin pioneeriyhtye Spacemen 3:n raunioille 90-luvun alussa perustettu englantilainen Spiritualized on julkaissut seitsemännen studioalbuminsa, Sweet Heart Sweet Light. Mahtipontisista, gospelista ammentavista kappaleista ja albumi albumilta – nokkamies Jason Pierceä lukuunottamatta – vaihtuvasta miehistöstä tunnetun Spiritualizedin uusin on yhtyeen seesteisin ja pitkästyttävin albumi.

Sweet Heart Sweet Light starttaa mallikkaasti: intron pohjustama kakkosraita, sinkkulohkaisu Hey Jane on yhdeksän minuuttia vuoden toistaiseksi parasta rock-musiikkia. The Velvet Undergroundille kumartava poljento avaa albumin upeasti, mutta taso ei valitettavasti pysy yllä kauaa. Kehnolta mainosmusiikilta kuulostavan Little Girlin ja mitäänsanomattoman, turhan pitkäksi venytetyn Get What You Deserven myötä korkealle nousseet odotukset latistuvat nopeasti.

Kahteen viimeksi mainittuun raitaan tiivistyy nyky-Spiritualizedin ongelma: kappaleet ovat liian tyylipuhtaita ja kliinisiä pop-rallatuksia. Levyn tuottajanakin toimineen Piercen studioperfektionismin kuulee, ja kumartelematon kokeellisuus, joka aikanaan nosti yhtyeen ja sen läpilyöntialbumin Ladies and Gentlemen We Are Floating in Spacen maailmanlaajuiseen suosioon on korvattu mielikuvituksettomilla ja tarpeettoman täyteenahdetuilla sovituksilla. Ironista on, että Pierce on maininnut kyseisen mestariteoksen toimineen suurena inspiraationa uusimman albuminsa teossa.

Vaikka Sweet Heart Sweet Light on helposti unohdettava tusinatuotos, ei loistava Hey Jane jää albumin ainoaksi onnistumiseksi. Levyn parhaan kappaleen jatko-osa Headin' for the Top Now soi koko kahdeksan ja puolen minuutin kestonsa koukuttavan hypnoottisesti. Tunnelatautunut tilitys Mary sekä komeasti täyteen mittaansa kasvava So Long You Pretty Thing puolestaan päättävät albumin tyylikkäästi.

JOEL HAAPAMÄKI

Spiritualized:

Sweet Heart Sweet Light

Double Six Records 2012