Kulttuuri
09.04.2010

"Undergroundia ei sietänyt kukaan"

M. A. Numminen ja Kauko Röyhkä muistelevat dokumenttielokuvassa TVO:n historiaa.

TVO-KLUBIN 1950-LUVULLE saakka yltävä tarina katkeaa toukokuussa. Tänä keväänä osakunnan uumenissa kuvataan paikan historiasta kertovaa dokumenttielokuvaa, jossa ääneen pääsevät TVO:lla uransa alussa keikkailleet M. A Numminen ja Kauko Röyhkä.

TVO:lla vuonna 1963 ensimmäistä kertaa esiintynyt M.A. Numminen on verrannut 60-luvun hämyistä osakuntaa New Yorkin 52. kadun savuisiin luoliin. Silloin salissa ei soinut vielä punk, vaan klubi tunnettiin kaupungin kiinnostavimpana jazzpaikkana.

Aikansa tunnetuimpien jazzartistien keikat täyttivät TVO:n viimeistä seisomapaikkaa myöten ja historianopiskelijat kontrolloivat sisäänpääsyä tiukalla seulalla.

"Piti todistaa olevansa ylioppilas ja opiskelevansa täällä, minkä jälkeen sai tuoda mukanaan seuralaisen tai kaksi. Sitten kun tuli tunnetummaksi, saattoi tuoda kymmenenkin vierasta", Numminen kertoo.

Tupakansavun täyttämällä 60-luvulla TVO:lla ei saanut myydä alkoholia, joten asiakkailla oli keikoilla omat eväät mukanaan.

"Muodollisesti juotiin pilsneriä, mutta seassa oli muita juomia", Numminen toteaa käytännöstä. Itse hän tosin halusi esiintyessään shokeerata yleisöä selvin päin.

TVO:n jazzpainotteisuus sai antaa 60-luvun mittaan tilaa työväenlauluille sekä rock- ja undergroundkeikoille.

"1960-luvun loppu ja 70-luku olivat piinallisuuteen asti politisoituneita", Numminen huokaa.

"Vaikka olen vasemmistolaisesti ajatteleva ihminen, totesin jo tuolloin, että muunkinlaista yhteiskunnallista ajattelua on saatava tuoda esille."

Politiikka näkyi myös TVO:n toiminnassa, sillä kaikki esiintyjät ja tapahtumat piti hyväksyttää ensin komiteoissa. Tilaisuuksissa kaikuivatkin vasemmistolaislaulut.

"Täällä huudettiin 'Porvarin verta pakkiin' ja laulettiin DDR:stä omaksutussa muodostelmassa, siis hieman etukenossa ja toinen jalka vähän edempänä kuin toinen, jotta saatiin aikaiseksi mahdollisimman vaikuttava asetelma."

Undergroundia ei sietänyt yksikään poliittinen suuntaus. Siten se tarjosi Nummiselle ja muille nuorille keinon koheltaa ja provosoida ihmisiä puolueesta riippumatta.

"Meille underground oli tärkeämpää kuin politiikka. Yleisö suhtautui siihen vihamielisesti – se oli meistä tietenkin erittäin hauskaa!"

80-luvulle tultaessa poliittisuus oli jo mennyttä aikaa ja TVO:lla näkyi urbaani citykulttuuri. Siihen aikaan klubilla liikkui myös Kauko Röyhkä, joka opiskeli Turun yliopistossa kirjallisuutta parin vuoden ajan ennen siirtymistään täysipäiväiseksi muusikoksi.

Ensimmäiset keikat Röyhkä todisti yleisön puolelta. TVO:lla esiintyneistä yhtyeistä hän mainitsee SIG:n ja reggaeyhtye Astronautsin, osakunnan puolelta Piirpaukkeen ja Popedan.

"Dave Lindholmin ja Antero Jakoilan duokin esiintyi joskus TVO:n takan ääressä", Röyhkä muistelee.

Vuonna 1979 hän esiintyi siellä itsekin Narttu-yhtyeen aloittelevana artistina.

"TVO:lla oli iso vaikutus bändielämään myös kansallisesti. Etenkin punk- ja uuden aallon bändit, jotka eivät muuten keränneet kuulijoita, pääsivät siellä esille."

"Kävijät olivat usein sen ajan rokkareita ja drop out -tyyppejä, joilla saattoi olla omia pienlehtiä ja bändivirityksiä. Siellä pääsi aina näyttämään kykynsä ja etsimään soittokumppaneita."

Keikkapaikan tunnelma voitti pienet puutteet varustelussa.

"TVO:lla on aina ollut kurjat kamat, eikä suurin osa yleisöstä näe lavan puuttumisen takia artisteja, mutta siellä on ollut poikkeuksetta hyvä meininki."

Kului yli parikymmentä vuotta ennen kuin Röyhkä palasi takaisin TVO:lle. Silloin 500 kg lihaa -bändin kanssa syntyi livelevy Sielu (2004).

TVO:n sulkemisesta hän kuuli viime keväänä muutettuaan takaisin Turkuun.

"Tuntui tylylle, että paikka suljetaan pyörävaraston takia", Röyhkä sanoo.

"TVO:n kaltaiset räkäiset paikat eivät yleensä kelpaa kotimaisille päättäjille, joten tilalle tehdään kliinisiä tiloja."

Turussa osataan Röyhkän mukaan suunnitella 2011-hankkeen kaltaisia suurisuuntaisia kulttuuritapahtumia, mutta aktiiviset ruohonjuuritason toimijat joutuvat tulemaan toimeen ilman avustuksia.

Kun dokumentin haastattelija kysyy Röyhkältä, mitä päättäjille sitten pitäisi sanoa, tämän vastaus on sisällöltään ytimekäs:

"Ei kasvottomille päättäjille kannata puhua. Usein he ymmärtävät vain rahaa."

Teksti: Toni Puurtinen

Kuvat: Lauri Hannus

TVO:N HISTORIA FILMILLE

TVO-KLUBIN VAJAAN viidenkymmenen vuoden mittaisen taipaleen päättyminen loi tarpeen dokumenttielokuvalle keikkapaikan historiasta.

"Dokumentin tarkoituksena on tuoda esille TVO:n merkitystä Turun musiikkielämälle ja seurata klubin muutoksia 1960-luvun jazzvuosista tämän päivän punkluolaksi", kertoo elokuvan ohjaaja Janne Leimola.

Toistaiseksi nimettömän dokumentin tekijäryhmästä Leimola toimi vuosina 2007-2009 TVO:n ohjelmavastaavana, minkä lisäksi hän ja tuotantopäällikkö Ville Yli-Knuutila ovat keikkailleet bändiensä kanssa klubilla viime vuosina ahkerasti.

"Elokuvan vieraista M.A. Numminen edustaa 1960-1970-lukua, Kauko Röyhkä 80-luvun taitetta ja Endstandista tuttu Janne Tamminen 1990-luvun loppua", Yli-Knuutila sanoo.

Haastateltavat on valittu sellaisista henkilöistä, jotka ovat kommentoineet TVO:n tilannetta julkisuudessa. Ääneen on tarkoitus päästää myös sulkemisesta vastuussa olevia tahoja, mutta heidän osallistumisestaan dokumenttiin ei ole vielä selvyyttä.

Elokuvan ei ole tarkoitus olla erityisen poliittinen, mutta tuottaja Tito Teittinen myöntää, että TVO:n sulkeminen on motiivi elokuvan tekemiselle.

Opiskelijatyönä toteutettavalle dokumentille tulee mittaa 30-50 minuuttia, ja sitä on tarkoitus tarjota esitettäväksi Ylelle ja festivaaleille. Elokuvan ensi-ilta on näillä näkymin joulukuussa 2010. Haastattelujen lisäksi mukaan mahtuu sekä arkistomateriaalia menneiltä vuosikymmeniltä että vajaan puolen vuoden sisällä kuvattuja tapahtumia runonlausunnasta ja pöytäfutismatseista alkaen.

Seuraavan kerran dokumentin tekijät ovat tositoimissa Lopunajan festivaaleilla punk-iltamassa, Boomhauerin jäähyväiskeikalla sekä Kauko Röyhkän 500 kg lihaa -yhtyeen keikalla. Lisäksi TVO:lla järjestetään huhtikuun lopussa dokumentin tukikeikka, jossa esiintyjinä ovat tuottajien bändit ja oheisohjelmana dokumentin ennakkonäytteet.

TONI PUURTINEN

Dokumenttiin etsitään TVO:n menneisiin vuosikymmeniin liittyvää kuvamateriaalia. Lisätietoja osoitteesta tvodokumentti@gmail.com.

PITKÄT JÄÄHYVÄISET

Legendaariselle keikkapaikka TVO:lle heitetään hyvästejä 7.-18.4 massiivisilla Lopunajan festivaaleilla.

TURUN YLIOPISTON varsinaissuomalainen osakunta TVO joutuu jättämään tutut tilansa toukokuun viimeisenä päivänä. Laajasti uutisoitu ja vastustettu häätö tarkoittaa kulttuurikentän omaehtoisen kokoontumispaikan menettämistä. "Teviksen" häätöä kellarihuoneistosta on muun muassa verrattu häpeätahraksi tulevan kulttuuripääkaupungin rinnuksilla.

Lopun lähestyessä tilojen arvoa onkin ollut mielekästä punnita ja sen historiaa dokumentoida. Turun Taideakatemiassa valmistellaankin tällä hetkellä dokumenttia TVO:n alakulttuuriklubista.

Läpileikkauksen kohta katoavasta keikkatarjonnasta tarjoaa Lopunajan festarien yli 60 esiintyjän kaarti. Kirjava, mainstreamin ulkopuolisten artistien joukko on valittu viimeisten aikojen airuiksi sen takia, että TVO:lla on ollut heidän uralleen erityistä merkitystä. Osakunnan historialle merkittävät jazz ja blues ovat jääneet pois aikatauluista ja kustannuksista johtuen.

Huomattavasti suurempi joukko artisteja on jo heittänyt hyvästinsä keikkapaikalle häätöpäätöksestä lähtien.

Vaikka loppu lähestyy, niin festivaalin promoottori Tomi 'Hauttis' Hautakangas istuu rauhallisena TVO:n tuolilla. Hän on kuulunut paikan vakiokalustoon 18 vuotta ja hoitanut omien sanojensa mukaan "yli 50 virkaa".

Millaisia jäähyväisiä Hautakangas odottaa?

"Viime syksystä lähtien keikat ovat alkaneet olla sellaisia, että on tullut ylilataunutta tunnereaktiota, suotakoon se. Ei se tarkoita muuta kuin että ihmiset ajattelee asioita ja toteaa, että tärkeä juttu loppuu ja että se on ikävää."

Kaupungin musiikkikulttuuri tekijöineen ei tietenkään häviä pyöräkellarin tieltä. Hautakankaan mukaan suurimmat ongelmat tulevat riittävän sallivan linjan puuttumisesta valtavirrasta poikkeaville artisteille ja siitä, ettei erilaisia alakulttuureja löydä enää saman katon alta.

"Kieltämättä on suorastaan pöyristyttävää, että tällainen tila suljetaan. Johonkin näiden marginaaliin kuuluvien bändien ja niiden yleisön pitää päästä. Ongelma on se, että soittopaikoissa ei pystytä millään vastaamaan siihen kysyntään, kun kaikki haluavat soittaa viikonloppuina. Marginaaliyleisön on tyytyminen arkipäiviin, kaupalliset bändit vievät viikonloput", Hautakangas pelkää.

Osakunta keskittyy häädön jälkeen Hautakankaan mukaan olemassaolonsa ja muiden toimintojensa turvaamiseen. Uusien tilojen kysymys on "hyvin auki".

"Osan laajasta toiminnasta – kikkeri, opiskelu, leffat ja muu osakuntatoiminta – voi tehdä ihan varmasti muuallakin, mutta niitä ei voi tehdä yhtä aikaa ja sekaisin näin luontevasti. Sellaista foorumia ei vaan enää ole."

Kannattaa ottaa siis viimeiset ilot irti.

PETRI RAUTIAINEN