Kulttuuri
03.05.2012

Unilukkari arkitodellisuuden rajoilla

"Nopeammat ja viisaammat ovat jo tehneet valintansa. Mehiläiset. Ne ovat vaienneet, sillä kohta on yö."

KIRJA. Johanna Sinisalo kuuluu siihen harvalukuiseen kirjailijajoukkoon, jonka vastuulla on laadukkaan suomalaisen, suurelle yleisölle asti välitetyn tieteisfiktion nykytila. Realistisen kerronnan routainen hegemonia kun tapaa sysätä spekulatiivisemman proosan herkästi kustannusohjelmien marginaaliin.

Sinisalon tuoreimmassa teoksessa unelmoidaan paremmasta maailmasta globaalin katastrofin kynnyksellä. Enkelten verta sitoo toisiinsa hätkähdyttävän eläinoikeusmoraliteetin ja mytologisiin puitteisiin kirjoitetun yliluonnollisen uuskumman.

Tarinan keskiössä vaikuttaa liki klassinen henkilökohtaisen ja yhteiskunnallisen kriisin välinen yhteys; menetyksen perhepiirissä kokeva mehiläistarhaaja joutuu osalliseksi kansainvälisestä pesäkatoilmiöstä.

Mehiläisyhdyskuntien selittämättömät katoamiset tarjoavat teoksen maailmassa hedelmällisen kasvualustan osin arkitodellisuuden kahleista karkaavalle kerronnalle.

Romaanin synkkä, autenttiseen tutkimustietoon pohjaava visio vihjaa mehiläisten katoamisen vaarantavan ravintokasvien pölytyksen. Ketjureaktion loppupäässä odottavat ruuan hinnan hallitsematon nousu, mellakat ja nälänhätä.

Keskushahmonsa monologimuotoisen ajatuksenjuoksun ohella Sinisalon teos rakentuu kuvitteellisten, eläinoikeuskysymystä provokatiivisesti ruotivien blogimerkintöjen ympärille. Alati aggressiivisemmiksi äityvät kirjoitusten kommenttiketjut tihentävät tekstin uhkaavaa, lopulta väkivaltana purkautuvaa jännitettä.

Teknisesti taidokas ja hyvin rytmitetty romaani rakentaa spekulaationsa epäilyn ja toivon motiivien varaan. Tarinan yliluonnolliset elementit kirjoitetaan myös teoksen maailmassa yliluonnollisiksi. Lukijan fiktiota kohtaan mahdollisesti suuntaama epäusko saa tukea kertomuksen protagonistin epäileväisestä asenteesta.

Ansiokkaan Sinisalon teoksesta tekee myös se, miten näennäisen simppelin tarinan kehyksiin on saatu ujutettua vaikuttava joukko tärkeitä teemoja. Eläinoikeusetiikan ja tehotuotannon kritiikin ohella romaanin voi tulkita pureutuvan esimerkiksi erilaisten kuolemakäsitysten eroihin.

Perinteikkään ja jälkimodernin hämärällä raja-alueella häilyvät kerrontaratkaisut myötäilevät romaanin ajankohtaisten ja ajattomien teemojen tasapainottelua.

Siinä, missä spekuloiva unilukkarikirjallisuus tuntuu toisinaan kiipeävän eetos edellä puuhun, on ilahduttavaa havaita, että Sinisalon romaani ottaa huomioon myös taiteelliset lähtökohtansa.

MIIKKA LAIHINEN

Johanna Sinisalo: Enkelten verta. Teos 2011. 274 s.