Kulttuuri
20.01.2011

Vääjäämätön syöksykierre

  • Kiitetty Javier Bardem taipuu nyt syöpää sairastavaksi synkistelijäksi.

Biutiful on hurja matka epäonnen ytimeen.

Kaikkia Alejandro González Iñárritun (Amores Perros, Babel) elokuvia yhdistää se, että ne onnistuvat samaan aikaan olemaan sekä kunnianhimoisen mahtipontisia, että syvästi henkilökohtaisia. Vaikka rakkauden, kuoleman ja vuorovaikutuksen kaltaiset teemat ovat eeppisen suuria, välttää Iñárritu pateettisuuden karikon juuri siksi, että itse tarinat tiivistyvät lopulta tinkimättömän rehellisesti kuvattuun inhimilliseen kärsimykseen, johon itse kunkin on helppo samastua.

Ohjaajan neljäs kokopitkä Biutiful ei tee kaanoniin poikkeusta muutoin kuin siinä mielessä, että lohduttomuusmittari nousee aiempaakin suurempiin lukemiin. Tarinan päähenkilö, enimmäkseen pienillä rikoksilla itsensä elättävä Uxbal (Javier Bardem) elää Barcelonassa henkisessä kiirastulessa. Mies saa tietää sairastavansa syöpää, eivätkä rikkinäiset perhe- ja ihmissuhteet ja köyhyys anna hyviä edellytyksiä jättää mitään pysyvää jälkeensä.

Tunnelma on alusta asti kuristavan synkeä, eikä vähiten Bardemin koskettavan roolisuorituksen ansiosta. Biutiful on niin loppuun asti hiottua draamakerrontaa, että katsojan on pelottavan helppo uppoutua ahdistavaan maailmaan. Viimeisen silauksen kokonaisuudelle antaa Iñárritun tunnistettava visuaalinen tyyli, jossa pienet yksityiskohdat nousevat kertomuksen edetessä vahvoiksi symboleiksi.

Biutiful ei ole millään muotoa helposti sulava katsomiskokemus, mutta siinä missä elokuva vaatii katsojaltaan poikkeuksellisen paljon energiaa, se myös palkitsee jokaisella osa-alueella. Väkevä tunnelma jää kummittelemaan mieleen poikkeuksellisen pitkäksi ajaksi.

TUOMAS JALAMO

Biutiful

Ohjaus: Alejandro

González Iñárritu

Pääosissa: Javier Bardem,

Marciel Álvarez

Ensi-ilta 21.1.