Kulttuuri
30.11.2009

Vähähiilinen keittiö on ekoperheen sydän

  • Anu Suominen ja Terhi Raumala pääsevät kurssin viimeisellä kerralla omin käsin vähähiilisen kasvisruoan kimppuun. Lisäohjeita antaa TV:stäkin tuttu Maija Silvennoinen.

Peloton-hankkeen tuoreille äideille suunnattu työpaja juhlisti vähähiilistä elämäntapaa kokkaamalla itselleen kasvisravintoloitsija Maija Silvennoisen avustuksella kasvisvoittoisen juhlaillallisen. Tekemisen tuoksinassa tuli selväksi millaista ekoystävällinen ruoka on.

Kesäkurpitsaletut paistuvat hitaasti pannulla. Ne ovat hyvä esimerkki vähän ilmastoa rasittavasta murkinasta: läheltä tuotua, kasvisperäisistä raaka-aineksista valmistettua kausiruokaa. Lettuja tehtailevat Anu Suominen ja Terhi Raumala keskustelevat samalla ilmastoystävällisen elämäntavan haasteista.

Tärkeysjärjestyksessä liikenteen ja asumisen jälkeen tuleva ruokakysymys on tuoreille äideille ajankohtainen. Toisaalta he ovat huolissaan lastensa ravinnonsaannista, toisaalta ekologisesta jalanjäljestä.

"Lapset oppii pienestä pitäen tietyn tyyppiseen ruokakulttuuriin", sipulia pilkkova Raumala myöntää.

"70-luvullahan kaikkein 'ravitsevimpana' ruokana pidettiin sitä, missä oli mahdollisimman paljon voita, täysmaitoa ja lihaa."

"Kyllä mä uskon vakaasti siihen, että viiden vuoden päästä tämä on itsestäänselvyys, mitä täällä nyt puhutaan", Suominen pohtii.

Ongelma on ollut siinä, että vaikka noin 90 prosenttia suomalaisista on huolissaan ilmastonmuutoksesta, niin ongelma ratkaisukeinoineen on jäänyt abstraktille tasolle. Tähän Peloton-hanke on vastannut tarjoamalla ajatushautomoja ja työpajoja, joissa yhdessä mietitään miten vähähiilinen elämä olisi käytännössä "fiksumpaa, helpompaa ja kivempaa".

"Olin tiennyt nämä asiat, mutta en ollut tehnyt mitään niiden hyväksi, koska ei ollut soveltamisniksejä", Suominen myöntää paistaessaan lettuja.

"Tällaiset kokkikurssit on mahtavia käytännön hands-on-juttuja. Nähdään, ettei tämä ole sen vaikeampaa tai mauttomampaa perinteiseen jauheliharuokaan verrattuna."

Peloton-hankkeen Tuuli Kaskinen painottaa tarvittavan muutoksen vaativan paljon, muttei kuitenkaan askeettista, hampaat-irvessä hippeilyä.

"Ekologisuus ei tarkoita paluuta mihinkään aikaisempaan yhteiskuntaan. Täällä on ollut ideana puhua asioista myönteisesti ja avoimesti. Sen takia haluttiinkin järjestää yhteinen mukava illallinen, eikä mitään luennointia tai ylhäältä päin tiedon kaatamista."

Teksti: Petri Rautiainen

Kuva: Lauri Hannus