Kulttuuri
19.04.2016

Vaivaannuttava interrail

Teksti:
Ilkka Hemmilä

Dokumentissa Where to Invade Next ohjaaja Michael Moore valloittaa Euroopan – maanosan, jossa aurinko paistaa aina vasemmistojenkille. Moore kulkee tähtilippu kainalossa retkellä, jolla on jalo tavoite: valloittaa ideoita, joiden avulla voi parantaa elämänlaatua Yhdysvalloissa.

Ohjaajan aiemmat dokumentit ovat ruotineet esimerkiksi Yhdysvaltain asekulttuurin, terveydenhuoltojärjestelmän ja terrorismin vastaisen sodan epäkohtia. Räväkät mutta viihdyttyvät elokuvat ovat pyrkineet ennemmin tabujen rikkomiseen ja vähäosaisten puolustamiseen kuin aiheiden tasapuoliseen käsittelyyn.

Where to Invade Next on Mooren ensimmäinen elokuva kuuteen vuoteen. Pitkän hiljaisuuden jälkeen ohjaaja ei tyydy vain yhden epäkohdan puimiseen. Sen sijaan kritiikki kohdistuu esseemäisesti ympäri amerikkalaista yhteiskuntaa: milloin finanssimaailmaan, milloin koulujärjestelmään, milloin mustien asemaan, milloin lomalainsäädännön puuttumiseen.

Kohde on laaja ja toteutuksen huti sen mukainen. Moore myöntää valikoivansa ruusut risujen keskeltä, mutta koreileva yksipuolisuus on silti kömpelöä. Mitä lähemmäksi käsiteltävät aiheet tulevat katsojaa, sitä köykäisemmältä niiden käsittely tuntuu. Suomessa ja kahdeksassa muussa maassa pintaliitävä elokuva lähinnä vaivaannuttaa.

Irtohaastatteluissa ravaava Moore käyttäytyy kuin liberaalien oma Donald Trump, joka lippalakki tanassa saarnaa sekavaa sanomaansa. Humoristisetkin sutkautukset vaikuttavat ennen kaikkea omahyväisiltä. Kun ohjaaja kuulee, ettei slovenialaisessa aakkostossa ole w-kirjainta, survoo hän yleisön – ja haastateltavan, eli Slovenian presidentin – kurkusta alas vitsin aiemmin kritisoimastaan George W. Bushista.

Tiiviys ei ole Moorelle eduksi. Mikäli Euroopan-retken julistava sävy jatkuu ohjaajan myöhemmissä töissä, toivottavasti hän edes pääsee toteuttamaan niitä sopivammassa formaatissa, kuten Netflix-minisarjana.

 

Where to Invade Next (Yhdysvallat, 2016, 120 min)

O, K & N: Michael Moore