Kulttuuri
24.04.2013

Väkivaltaisia siiderimainoksia

  • Sami Pöyryn ohjaaman indie-elokuvan Zomba di Mairen budjetti on pieni, mutta klassisesti katettu illallinen on runsas.

Suomalainen indie-elokuva on muutakin kuin Star Wreck.

Suomalaista riippumatonta elokuvaa on vaikea määritellä, mutta ainakaan ne eivät Iron Skyn (2012) tapaan kahmi Suomen elokuvasäätiöltä 800000 euron tuotantotukea.

Kovankaan elokuvafriikin ei kannata ripustautua häpeäpaaluun, vaikka Suomi-indiestä ei mitään tietäisikään.

Indie-elokuvien näkeminen on vaikeaa. YouTube on apu, ei ratkaisu.

"Indie-elokuvien markkinointibudjetit ovat olemattomia, ja toisinaan elokuva-ammattilaisten keskuudessa törmää aika luutuneisiin asenteisiin", Monadi-Filmin ohjaaja Sami Pöyry sanoo.

Kyseenalaiseen logiikkaan on törmännyt myös suomalaisen indie-elokuvan grand old man, Anssi Mänttäri.

"Ongelma on vanha. Elokuvia pystytään tekemään, mutta kukaan ei näe niitä. Levittäjät suhtautuvat ilman säätiön tukea tehtyihin elokuviin kuin niitä ei olisi olemassakaan."

Mänttärin mukaan indie-elokuvan sudenkuopat voitaisiin lapioida umpeen, jos elokuvasäätiössä oltaisiin avarakatseisempia.

"Levitystuki olisi tärkeää. Tukea ei kuitenkaan anneta, ellei ole ensin saanut käsikirjoitus- ja tuotantotukea. He eivät näe oikeaa tilannetta, vaan tuijottavat sääntöjään", Mänttäri sanoo.

"Säännöissä sanotaan, että tuen pitää mennä ammattilaisille. Jos joku tekee helvetin hyvän indie-elokuvan, niin silloinhan he ovat työllään todistaneet olevansa ammattilaisia", Mänttäri jatkaa.

Pöyry säestää Mänttäriä toteamalla, että indie-elokuva hyötyisi valtavasti järjestelmästä, joka voisi myöntää muutaman tonnin tukia.

"puolitoistatuntinen Zomba di Mare maksoi tuhat euroa. Voi vain kuvitella, miten viiden tonnin tuki näkyisi valkokankaalla", Pöyry pohtii.

"Kukaan tuskin voi rehellisesti väittää, etteikö päätäntävallan keskittyminen harvojen käsiin kaventaisi elokuvien kirjoa. Se on väistämätöntä, istui keon huipulla kuinka viisas neuvosto tahansa", Pöyry muistuttaa.

Indie-ohjaaja Miika Ullakolla sen sijaan kävi muutama vuosi sitten tuuri. Finnkino esitti hänen ohjaamaansa Mitä meistä tuli (2009) -elokuvaa yhden kopion volyymilla.

"Ensi-ilta on aina suuri spektaakkeli, joka usein maksaa enemmän kuin kuvaukset. Sen jälkeen yleensä lähdetään festarikierrokselle pyörittämään leffaa aina kahdelle ihmiselle kerrallaan", Ullakko hymähtää.

Oman pään mukaan

Miten Suomalaisen indie-elokuvan tunnistaa, jos sellainen sattuu näkemään?

"Suomi-indien voi jakaa karkeasti kahteen stereotypiaan: viihteelliset äksönpläjäykset ja hidastempoiset draamat. Jälkimmäisessä saattaa kuulemma olla jopa naisia mukana", Ullakko sanoo.

Pöyrykin suhtautuu kysymykseen tummasävyisellä huumorilla.

"Tällä hetkellä Suomi-indien tunnistaa järjestelmäkamera-lookista, joka saa kaiken näyttämään siiderimainokselta."

Mänttärin mukaan myös tuottajat ovat toisinaan pyrkineet Amerikan malliin maustamaan elokuvantekoprosessia.

"Suomi on niin pieni maa, ettei tänne mahdu elokuvia, joissa ohjaaja tai käsikirjoittaja on "hired gun"."

Myös Pöyry aikoo pitää visusti kiinni omista visioistaan.

"Saattaa olla houkuttelevaa tehdä tietynlaista elokuvaa valoisan urakehityksen toivossa. Liiallinen itsesensuuri on huomattava uhka näissä touhuissa.

Nöyristelemätön riippumattomuus on tekijöille ennen muuta voimavara.

"Zomba di Mare olisi ollut mahdoton toteuttaa ammattituotantona, sillä se kuvattiin ilman käsikirjoitusta, ja kokonaisuutta vuoden mittaan vähitellen rakentaen", Pöyry avaa.

Toisinaan niin sanottu taiteellisuus menee kuitenkin yli.

"Välillä vain ohjaaja ymmärtää lopputuloksen, ja mistä siinä on kysymys", Ullakko sanoo.

Euroja vai vapautta?

Suomessa kuvattavien teatterielokuvien budjetit ovat kansainvälisessä vertailussa tuskastuttavan pieniä.

Harva indie-ohjaaja kuitenkaan kuluttaa koko uransa aikana yhtä montaa euroa kuin mitä uppoaa yhteen helsinkiläiseen lähiöön sijoittuvaan parisuhdekomediaan.

"Meidän viimeiseen pitkään elokuvaanMitä meistä tuli kului noin 10 000 euroa. Sillä saa yhden kuvauspäivän ammattimaisessa elokuvatuotannossa", Ullakko sanoo.

Ullakon elokuva on Suomi-indien hintahaitarissa blockbuster. Lähes kaikki suomalaiset indie-elokuvat tehdään kolme- tai nelinumeroisella budjetilla.

Mainstream-elokuvien pariin siirtyminen herättää ohjaajissa ristiriitaisia ajatuksia. Ullakko on ensimmäisenä valmis hyvästelemään indie-paatin.

"Kyllä mä varmaankin juksaisin, jos väittäisin, ettei se olisi ihan mukavaa", Ullakko myöntää.

Pöyry korostaa että ei näe riippumattoman elokuvan parista toimimista häpeäleimana, joka tulisi heti tilaisuuden tullen karistaa.

Isot budjetit kuitenkin kiinnostavat, jo sen vuoksi, että ne mahdollistaisivat filmin käytön digikameroiden sijaan.

"Elokuvia on erilaisia. Yksi tuotantomalli sopii yhdelle elokuvalle, toinen toiselle", Pöyry tasapainoilee.

Kolmikon kokenein tekijä Mänttäri toteaa olevansa mainstream-tekijä siinä mielessä, että haluaa paljon yleisöä.

"Mutta en varman päälle laskemalla, mikä onkin mahdotonta, vaan riskien kautta. Mainstream-ohjaaja ei ota riskejä. Indietuotantojen etu on, etteivät rahoittajat ja byrokraatit pääse sotkemaan taiteellisia ympyröitä."

TEKSTI: JOUKO LUHTALA

KUVA: Zomba di Mare/ Monado-Filmi/ Sami Pöyry