Kulttuuri
02.09.2011

Viihdyttävää valintateoriaa

"Muiden seurassa haluamme vaikuttaa seurallisilta mutta emme huomionkipeiltä, haluamme olla älykkäitä mutta emme mahtailevia, haluamme olla mukavia mutta emme alistuvia. Haluamme ajatella, että meillä on vain parhaat ominaisuudet, mutta miten voimme tuoda ne esiin sosiaalisissa tilanteissa?"

Valitseminen on aiheena paljon monimutkaisempi kuin voisi kuvitella.

Liiketalouden professori Sheena Iyengarin kirja Valitsemisen taito aiheesta vaikuttaa pikavilkaisulla lähinnä yksinkertaiselta self-help -oppaalta, mutta mielikuva on pahasti hämäävä. Tosiasiassa kyse on paljon pintaansa taidokkaammasta teoksesta.

Lukuisten kokeiden ja esimerkkien kautta Iyengar selittää arjen valintaprosesseja sekä esimerkiksi markkinoinnin ja lukumäärien merkitystä niissä, siis näennäisen itsestään selviä mutta todellisuudessa hyvinkin haastavia käyttäytymisemme elementtejä.

Osa Valitsemisen taidon esimerkeistä on suomalaiselle hiukan vieraita, eikä esimerkiksi valitsemisteorian historiasta puhuta paljoakaan. Kirjan alun eläinkoekuvaus on niin vieraannuttava, että joku saattaa jättää kirjan siinä vaihessa kesken.

Valitsemisen taidon aihe on hyvin ajankohtainen. Yhteiskunnassa käydään aktiivista keskustelua työuran vaatimuksista, opiskelun rajoituksista ja downshiftingistä. Siksi on hyvä tietää, millä periaatteilla ihmiset tekevät ratkaisuja. Kuten Iyengar kattavasti osoittaa, menetelmämme ovat kaikkea muuta kuin rationaalisia, väitimme itsellemme mitä tahansa.

Jos vaihtoehtojen määrä on liian suuri, me esimerkiksi välttelemme koko valintaa; jos liian pieni, turhaudumme oman päätösvallan puutteeseen. Jopa näennäinen valinnan mahdollisuus näyttää motivoivan sekä ihmisiä että eläimiä omistautuneempiin suorituksiin, mutta toisaalta meitä myös riivaa tarve pitää kiinni äärettömän tyhmistäkin valinnoista, kun olemme ne kerran tehneet.

Vaikka Iyengar ilmaiseekin nämä asiat selkeässä, helppolukuisessa, populaarissa muodossa, hän myös vakuuttaa – varsinkin koska kirjan lopussa on osuus, jossa viitattujen esimerkkien alkuperät on lueteltu akateemisella tarkkuudella. Mukana on toisaalta myös se kirjan ulkoasun lupaama self-help -opas, "jälkisanojen" muodossa.

Valitsemisen taito on paljon ensimmäistä mielikuvaansa älykkäämpi, perusteellisempi ja myös hyödyllisempi teos, josta sekä maallikoiden että monien alojen tutkijoidenkin on helppo uskoa saavan paljon irti. Se on silti myös kevyttä luettavaa, ja huomattavan viihdyttäväkin, pois lukien ne pari ikävämpää eläinkoetta alussa.

J. TUOMAS HARVIAINEN

Sheena Iyengar:

Valitsemisen taito

Art House 2011