Kulttuuri
04.12.2014

Viimeinen pettymys

"The Endless River kätkee harvat helmensä niin syvälle pohjamutiin, ettei sukeltaminen kannata."

Englantilainen rock-instituutio Pink Floyd rampautui pahasti vuonna 1985.

Tuolloin kiukutteleva keulahahmo Roger Waters jätti yhtyeen ja kitaristi-solisti David Gilmour ryhtyi viemään sen musiikkia suuntaan, josta ei pitänyt juuri kukaan. Gilmour tekohengitti Pink Floydia kahden albumin verran ennen kuin se vetäytyi pitkälle tauolle.

Sittemmin duoksi kutistunut bändi on nyt palannut saattamaan päätökseen lähes puoli vuosisataa kestäneen uransa. Pink Floydin viidestoista ja viimeinen studioalbumi The Endless River on tribuutti vuonna 2008 menehtyneelle kosketinsoittajalle Richard Wrightille. Joutsenlaulu on koostettu lähes kokonaan edeltäjänsä The Division Bellin mittavista ylijäämistä. Ja sen kuulee.

The Endless Riverillä Gilmourin kipparoima Pink Floyd jatkaa viimeisimmiltä levyiltään tutulla kasari-ambientilla. Työnjako on selvä: Wright maalaa postuumisti suureleisiä kosketinkuvioita, joihin Gilmour vastaa iki-steriileillä kitarasooloillaan. Niin, ja sitten välillä ulvotetaan imelää saksofonia tai samplataan Stephen Hawkingia.

Levyn kahdeksastatoista raidasta ainoastaan yhdellä lauletaan. Lukuisilla instrumentaaleilla on varmaankin haluttu korostaa Wrightin merkitystä Pink Floydin omintakeisen äänimaailman rakentamisessa. Harmi vain, että The Divison Bellin nauhoituksista kaivettu materiaali on suurimmaksi osaksi hengetöntä ja raakilemaista. Edesmenneen virtuoosin kaunein muisto elää yhä yhtyeen 70-luvun julkaisuilla.

The Endless River kätkee harvat helmensä niin syvälle pohjamutiin, ettei sukeltaminen kannata. Se on Pink Floydin huonoin albumi ja surullinen lopetus tarinalle bändistä, joka muuttui progressiivisesta regressiiviseksi.

Joel Haapamäki

Pink Floyd – The Endless River
Warner 2014