Kulttuuri
27.03.2013

Villi pohjola

  • Speedy Gonzales (Spede Pasanen) ja kapakoitsija (Olavi Ahonen) tunsivat sekä länkkärien perinteet että katsojien toiveet.

Suomalainen lännenelokuva ratsastaa huhtikuussa Logomoon.

Länkkäri on amerikkalaisen elokuvan symboli. Clint Eastwoodin ja John Waynen sänkisiltä kasvoilta burgerinpurija on drive in:ssä kököttäen etsinyt identiteettiään. Intiaanien demonisointi ja myöhemmin asteittainen inhimillistäminen ovat peilanneet kansakunnan tilaa.

Kun Turussa 10.–14.4. järjestettävä Suomalaisen elokuvan festivaalin julkaisi vuoden 2013 ohjelmistonsa, herätti lännenelokuviin keskittyvä sarja hilpeyttä.

Lännenelokuvia? Suomessa?

"Lännenelokuvia on tehty niin Italiassa, Ranskassa, Intiassa, Neuvostoliitossa kuin Japanissa, miksei siis myös Suomessa?" sarjan koonnut SEF:n toimikunnan jäsen Juri Nummelin kysyy.

Festivaalijohtaja, professori Hannu Salmi on samoilla linjoilla. Lännenelokuva toki sijoittuu klassisimmillaan Yhdysvaltoihin vuosien 1865–1890 välille, mutta Sergio Leonen klassikoiden johtamat eurowesternit eivät ole ajallisesti tai paikallisesti samalla tavalla täsmällisiä.

"Western edellyttää tiettyä ikonografiaa saluunoineen, hattuineen ja revolvereineen", Salmi sanoo.

Vaikka länkkärit ovat kirjallisen perinnön kautta vanhan mantereen innovaatio, inspiroituivat korpimetsien elokuvantekijät nimenomaan Hollywoodista. Kehitys on osa toisen maailmansodan jälkeistä yleiseurooppalaista kulttuurin amerikanisaatiota.

Suomalainen länkkäri on kuitenkin omaleimaista. Sankarin ponchoa kantavat cowboyn ja tukkijätkän välimallit vaeltavat amerikkalaisen ja suomalaisen kulttuurin välimaastossa kuulumatta Salmen mielestä oikeastaan kumpaankaan.

Lajityyppitietoista parodiaa

Mikään loputon aarreaitta suomalaiset lännenelokuvat eivät ole. Täyspitkiä villin lännen tarinoita on Suomessa filmattu puolentusinaa. Mikä tekee suomalaisesta lännenelokuvasta Sisu-pastillin makuisen kokemuksen?

"Se, että niissä puhutaan suomea! Parodisuus on myös yhdistävä piirre. Parodia on merkki rakkaudesta ja Suomessa on aina rakastettu länkkäreitä", Nummelin sanoo.

Villi Pohjola -trilogiasta vastannut edesmennyt ohjaajakäsikirjoittaja Aarne Tarkas on tosin huomauttanut, että hänen elokuviinsa moista pohjavirettä ei tarkoituksenmukaisesti haettu.

Salmen mukaan Tarkasin Villin Pohjolan kulta (1955) on ainoa suomilänkkäri, jossa parodiaelementti ei ole hallitseva.

"Se on puhdas genre-elokuva, aika lähellä amerikkalaista b-westerniä. Suomalaiset westernit ovat yleensä hyvin lajityyppitietoisia, ja niissä on taajaan viittauksia muihin lännenelokuviin", Salmi sanoo.

Suomi ei tokikaan ollut ainoa maailman kolkka, jossa lierihatuille naureskeltiin. Hollywoodissa lännenkomediat yleistyivät 1950-luvun lopulta lähtien. Näin kävi myös esimerkiksi Italiassa, jossa huumori on kuitenkin jäänyt Leonen ja Sergio Corbuccin töiden jalkoihin.

Viime vuosikymmeninä puhtaita suomalaisia lännenelokuvia ei ole tehty, vaikka esimerkiksi Jukka-Pekka Siilin Härmä (2012) onkin läheistä sukua westerneille.

Genren alamäki alkoi Suomessa jonkin verran myöhemmin kuin rapakon takana. Ere Kokkosen Speedy Gonzales (1970) ja Spede Pasasen sekä Vesa-Matti Loirin Hirttämättömät (1971) menestyivät mukavasti, mutta jäivät lajinsa toistaiseksi viimeisiksi teatterivisiiteiksi.

Auringonlaskun metsästäjät löysivät Suomessa kotinsa televisiosta. Pitkin 1970-luvun saattoi kannuksien kilinän kuulla niin sketseissä kuin mainoksissa. Myös Turun ylioppilaskylän asukit saivat aikanaan oman länkkärinsä.

"Rauno Halmeen ja Veijo O. T. Järvisen ohjaama Kultajuna Fort Montanaan on tehty TYY:n Kylä-TV -kaapelikanavalle vuonna 1985. Sitä ei ole koskaan nähty valkokankaalla, eikä 1980-luvun jälkeen myöskään esitetty julkisesti", Nummelin sanoo.

Jouko Luhtala

Suomalaisen elokuvan

festivaali 10.­­­–14.4.2013,

näytökset Logomossa

(Köydenputojankatu 14)

Ohjelmistossa 26 täyspitkää

elokuvaa.

Liput 5€, festivaalikortti 20€

(oikeuttaa pääsyn kaikkiin

näytöksiin, mikäli

paikkoja riittää)

Länkkäriseminaari perjantaina 12.4. klo 12­–15 (vapaa pääsy)

www.suomalaisenelokuvanfestivaali.fi

KUVA: Kansallinen audiovisuaalinen arkisto