Toimitukselta
06.05.2015

4/4

On hyvin hämmentävää olettaa, että opiskelijalla on käsitystä opintojensa ja työelämän kohtaamisesta. Aleksi Malinen antaa yleissivistykselle täydet pisteet.

 

Tehdessäni taidehistorian tenttiä eteeni lyötiin lomake. Pisteitä sai antaa nollasta neljään, ja kysymykset koskivat esimerkiksi sitä, olivatko oppimistavoitteet selvät ja onko kurssista hyötyä työelämässä.

Hetkinen. Siis että hyödyttääkö tämä kurssi minua työelämässä, siellä mystisessä maailmassa, jossa vaivannäöstä maksetaan palkkaa ja jossa teoilla on oikeasti seurauksia?

Annoin pisteiksi täydet neljä. Taidehistorian peruskurssista on selkeää hyötyä työelämässäni, oli se mitä tahansa. Missä taidehistoriasta muka ei olisi hyötyä? Typerä kysymys.

On asioita, joita opiskelijalta kannattaa ja pitää kysyä.

Ja on asioita, joista opiskelija ei vielä voi tietää mitään.

Opettajan metodit on helppo arvioida pulpetin takaa. Välillä opetus meni liikaa kohti puuduttavia kalvosulkeisia, välillä asiaa oli liian vähän. Toisinaan tieto ja käytäntö kohtasivat kuin tosirakkauden syttyessä.

Antamalla palautetta opettaja voi kehittää itseään.Tieto voi välittyä paremmin.

Mutta on hyvin hämmentävää olettaa, että opiskelijalla on käsitystä opintojensa ja työelämän kohtaamisesta. Ehkä lääkäriopiskelijat voivat todeta, että kyllä, tämän osaamisen voin suoraan hyödyntää vatsalaukkua kiinni ommellessani.

Mutta parhaimmillaankin se on silti spekulointia.

Erityisesti jos kyse on perusopinnoista, ei opiskelijan mielipiteellä kuuluisi edes olla hirveästi merkitystä. Fukseja viisaammat professorit, lehtorit ja yliopisto-opettajat ovat varmasti paljon paremmin perillä siitä, mitä esimerkiksi taidehistorian perusopintoihin kannattaa sisällyttää ja mitä ei.

Sen lisäksi on mahdotonta sanoa, mitä varsinaista hyötyä mistäkin kurssista tulee olemaan. Jokainen opittu asia laajentaa ymmärrystä ja on siten hyödyksi, mutta sivistys on jo kauan sitten unohdettu arvo.

Sivistys kun on huonosti mitattavissa.

Totta kai kaikkea voi aina parantaa. Opinnoista voidaan tehdä opiskelijan kannalta mielekkäämpiä, ja sisältöjä voidaan uudistaa. On kuitenkin eri asia, kuka muutoksista vastaa ja keneltä on järkevää kysyä.

Työllistymisen ei pitäisi ole yhtä tärkeää kuin ymmärryksen, joka seuraa mukanamme jokaisessa elämän valinnassa. Jos jotain halutaan arvioida, sen pitäisi olla ymmärryksen lisääntyminen, ei työelämävalmiuksien kehittyminen.

Tämän päivän ammateista kun saattaa tulevaisuudessa tulla historiaa.

 

Aleksi Malinen
Twitter: @aleksimalinen

Kirjoittaja on Turun ylioppilaslehden toimittaja, joka hyötyy kaikesta mitä opiskelee.