Kolumni
23.11.2011

Ei ole helppoa sinullakaan

VIDEOPELIT ovat nykyään harvoin oikeasti vaikeita. Painotus on siirtynyt haasteesta elokuvallisempaan elämykseen, jossa pelaaja talutetaan kädestä pitäen teoksen alusta loppuun. Lähestymistapa estää turhautumisen, mutta toisaalta saa aikaan myös sen, ettei pelien läpäiseminen tunnu enää kovin kummoiselta saavutukselta.

JAPANILAINEN From Software -pelitalo on ottanut asiakseen tarttua tähän epäkohtaan. Parin vuoden takainen fantasiaseikkailu Demon's Souls nousi kulttimaineeseen pitkälti siksi, että se veti toistuvasti maton pelaajien alta sadistisella vaikeusasteellaan. Kokemus teki myös allekirjoittaneesta satojen murskatappioiden karaiseman zen-mestarin. Ärsytys vaihtui lopulta hiljaiseksi hyväksynnäksi, kun peli pientenkin onnistumisien jälkeen tiputti minut maan pinnalle uudelleen ja uudelleen.

Nyt Demon's Soulsille on ilmestynyt henkinen jatko-osa Dark Souls, jonka selvittämisen luvataan olevan lohduttomin urakka sitten Rubikin kuution. Modernit masokistit huutavat rivissä innostuksesta. Taas pääsee viskomaan ohjainta ikkunasta ja kiukuttelemaan seurustelukumppanille epäonnistuneen pelisession päätteeksi.

MIKÄ tekee itsensä kiusaamisesta kiehtovaa? Kenties elämme niin mukavassa kuplassa, että haluamme kehittää itsellemme kuvitteellisia vaikeuksia paetaksemme tylsyyttä. Ilmiön tiivistää First World Problems -niminen ironinen sivusto, johon on kerätty niitä hirvittäviä haasteita, joihin rikkaiden teollisuusmaiden asukit joutuvat törmäämään. Pitäisi jo lähteä töihin, mutta suihkussa on liian lämmin. Television ääniä on vaikea kuulla, mikäli syö samaan aikaan sipsejä. Kannettavan tietokoneen akku on lopussa, mutta laturi on yläkerrassa.

TÄSSÄ yhteydessä on helppo ymmärtää, miksi vaikean konsolipelin voittaminen voi tuottaa niin suurta tyydytystä. Vaikka siitä ei ole mitään näkyvää hyötyä, on se silti saavutuksena suurempi kuin useimmat asiat valmiiksi pureskellussa ja haasteettomassa arjessa. Tärkeää ei ole lopulta se, mihin suoritukset johtavat. On vain mukava tuntea liikkuvansa pisteestä A pisteeseen B, niin että välimatka tuntuu kerrankin aidosti työläältä. Mikäli tuon tyydytyksen saavuttaminen vaatii vuonna 2011 kamppailun digitaalisia lohikäärmeitä vastaan, olen valmis teroittamaan miekkani.

TUOMAS JALAMO

Kirjoittaja on mediatutkimuksen opiskelija ja vapaa toimittaja, jonka elämä on täynnä tekaistuja ongelmia.