Kolumni
30.10.2013

Epä-älyllisyyden puolustus

Joskus teini-ikäni loppupuolella nettimeemit olivat lähes hauskinta, mitä tiesin. Tai ei niistä vielä silloin puhuttu meemeinä, ne olivat vain tarkemmin määrittelemätöntä nettiläppää.

Meemit olivat vielä noina ammoisina aikoina suureksi osaksi nörttijuttuja. Vaikken itse ollutkaan täysin sisällä videopelien ja animen maailmassa, sieltä esiin nostetut huumoripläjäykset osuivat ja upposivat kaltaiseeni maallikkoonkin.

En ole koskaan nauranut niin paljon kuin nähdessäni teini-ikäisenä ensimmäistä kertaa Hatten är din -animaation. Toinen nuoruuteni suosikki oli Za Warudo -nimellä tunnettu pätkä, johon liittyy kahden tyypin taistelukohtaus, tyhjästä ilmestyvä katujyrä ja oudot äänet. Eihän tätä oikein voi selittää, se pitää nähdä! Kaverini osasivat kertoa animaation taustasta liittyen johonkin japanilaiseen videopeliin, mutta minulle se oli oikeastaan epäolennaista. Juttu oli absurdiudessaan niin huvittava, ettei se kaivannut tuekseen ilmiön tarkempaa tuntemusta.

Nyt tuosta kaikesta on jo melkein vuosikymmen, ja meemeistä on tullut sosiaalisen median arkipäiväistä täytettä. Meemigeneraattorilla itse luotujen kuvien avulla ilmaistaan mielentilaa tai otetaan kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin. Useista meemeistä on tullut kliseitä ja juuri siksi niin toimivia – ei kai Turun yliopistollekaan muuten olisi luotu omaa meemisivua Facebookiin.

Tämä meemien tulva aiheuttaa varsin kaksijakoisia tunteita. Toisaalta on arvostettavaa, miten meemikuvien avulla voidaan tarttua ajankohtaisiin ilmiöihin piikikkäästi ja ehkä jopa vähän herätellä tietoisuutta epäkohdista, todellisista tai niin sanotuista ensimmäisen maailman ongelmista. Mutta toisinaan tuntuu, ettei paljon viljellyillä lausahduksilla ole jäljellä juuri mitään absurdista vetovoimastaan. Sekä meemeistä että niiden käytöstä sosiaalisessa mediassa on tullut kliseistä.

Onneksi voi luottaa siihen, että normaalista meemittelystä poikkeavat helmet tulevat vastaan ennen pitkää, vaikka useimpia meemejä väistelisikin. Eivätkä liikkuvaan kuvaan ja ääneen pohjautuvissa meemeissä konventiot pääse puuduttamaan yhtä pahasti kuin generoiduissa kuvissa. Esimerkiksi musiikkisivusto Nuorgamin kautta hiljattain bongattu Nakkivene-video (tässä tapauksessa ilmiön selittäminen vesittää jutun pahasti) sai aikaan kunnon naurunremakan, joka muistutti vanhoista hyvistä ajoista

Nettihuumori lienee sittenkin parasta silloin, kun se on päätöntä, eikä pyri vaikuttamaan mihinkään millään tavalla.

Kasperi Teittinen

Kirjoittaja on tutkinut gradussaan internetin keskustelufoorumeita ja pyrkii nyt vähentämään turhaa netissä roikkumista.