Essee
22.03.2022

Essee: Hoiva- ja ilmastokriisi ovat samaa perua

Teksti:
Pihla Hänninen
Kuvat:
Joshua Rawson-Harris / Unsplash

Kuulin ensi kertaa polyamoriasta eli monisuhteisuudesta vuonna 2012. Olin juuri rekisteröitynyt OkCupid-deittipalveluun, jossa eräs käyttäjä suositteli vuonna 1997 julkaistua Dossie Eastonin ja Janet W. Hardyn self-help -opasta The Ethical Slut: A Guide to Infinite Sexual Possibilities.

Kirjan nimi oli mielestäni hävytön. Miksi kukaan haluaisi kutsua itseään lutkaksi? Uteliaisuuteni heräsi. Tilasin kirjan.

Ihmettelemäni lutka-asia selitettiin kirjassa: kyse oli haukkumasanojen ”takaisin ottamisesta”. Itseään ylpeästi lutkaksi kutsumalla voi karnevalisoida omaa seksuaalisuuttaan, omistaa sen.

Lutkitella saa kuitenkin vain tietyissä piireissä. Sanojen käyttöyhteys ja konteksti määrittävät niiden merkitystä. Yleiskielessä lutka on yhä tyly haukkumasana.

The Ethical Slut laajensi ajatteluani ja sai minut tietoiseksi uusista näkökulmista ja kokemuksista, joista minulla ei ollut aiemmin aavistustakaan.

Ennen kaikkea se teki minusta kriittisemmän parisuhdenormeja kohtaan. 

Lainailin kirjaa auliisti aiheesta kiinnostuneille kavereilleni, ja se palasi reissultaan kotiin vasta viime kesänä.

 

Kirjan inspiroimana analysoin kandissani 1990- ja 2000-luvuilla julkaistuja myöhäismodernin sosiologian parisuhteita käsitteleviä tekstejä. Niissä tunnistettiin, että länsimaisten yhteiskuntien muutos yksilökeskeisempään suuntaan on mahdollistanut niiden parisuhde- ja seksinormien murroksen.

Monogamian suuren metakertomuksen tenho on silti vastustamaton.

Sen mukaan kaikki ovat luonnostaan avioliittohakuisia penetraatiokeskeisiä heteroja, jotka haluavat (ja voivat) löytää kumppanin, harrastaa seksiä, muuttaa kumppaninsa kanssa yhteen, kihlautua, avioitua, lisääntyä ja elää yksiavioisesti omistusasunnossa.

Tätä kaavaa toteutetaan eroon asti ja sitten siirrytään takaisin lähtöruutuun.

Tällaista kulttuurista parisuhdekäsikirjoitusta kutsutaan kriittisessä perhe- ja suhdetutkimuksessa parisuhdeliukuportaiksi. Ne vievät kätevästi paikasta toiseen, mutta ne ovat ahtaat, eivät sovi kaikille, eikä niistä pääse kesken pois.

Vaikka parisuhdeliukuportaat vaikuttavat olevan ikuiset ja muuttumattomat, ne ovat aikaan ja paikkaan sidottu keksintö.

Käsite on osuva myös siksi, että liukuportaita on lähinnä kaupallisissa tiloissa. Kaupallinen kulutuskulttuuri vaikuttaa nykyiseen parisuhdeideaaliin, koska emme elä vapaana makrotason taustajärjestelmistä.

Mustasukkaisen käytöksen oikeutus on tästä oiva esimerkki: niin materiaalista (omistukset ja raha) kuin sosiaalista yksityisomaisuutta (kumppani) saa suojella muilta. Tarvittaessa jopa väkivalloin.

Kieli vaikuttaa ajatteluumme ja uudet käsitteet avaavat uusia maailmoja. Kirjallisuuden lisäksi niitä minulle avasi sukupuolentutkimus.

Kuten teoreetikko, runoilija ja feministiaktivisti Audre Lorde kirjoittaa Sister Outsider: Essays and Speeches -teoksessaan (1984): ”herrojen työkalut eivät voi koskaan hajottaa näiden taloa”.

Siksipä moukaroin setäsosiologien taloa queer-teorian ja anarkistisen filosofian työkaluilla.

 

Tutkijat Nita-Helena Taivaloja ja J. Tuomas Harviainen kirjoittivat vuonna 2019 Kulttuurivihkot-lehteen artikkelin otsikolla Monisuhteisuus rikkoo kulutusoletuksia.

Artikkelissa tarkastellaan suljetun yksiavioisen parisuhteen omistamis- ja kulutuslähtöisyyttä ja ihmissuhdeanarkismia, joka soveltaa lähisuhteisiin anarkistisen filosofian periaatteita.

Anarkismi herättää ihmisissä usein kielteisiä tunteita ja ennakkoluuloja, koska se assosioidaan helposti kaaokseen, järjettömyyteen ja rajattomuuteen.

Ihmissuhdeanarkismi haastaa suhteisiin liittyvää hierarkkisuutta ja ylhäältäpäin saneltuja normeja ja odotuksia. Se myös painottaa ihmisten keskinäisriippuvuutta yksilökeskeisyyden sijaan.

Ihmissuhdeanarkistit neuvottelevat ja sopivat suhteidensa muodon ja niiden rajat ja säännöt autonomisesti eli ovat vapauden ja monimuotoisuuden asialla.

Normikriittisyys voi tuntua kuumottavalta, mutta mitä järjetöntä ja kaoottista on kaikkien tarpeiden huomioimisessa ja asioiden yhdessä sopimisessa?

Ihmissuhdeanarkismi ei sovi kaikille, mutta kuten toimittaja-kirjailija Riikka Suominen parin vuoden takaisessa kolumnissaan toteaa – ei monogamiakaan sovi kaikille.

Tietoisuus suhteiden moninaisuudesta voisi vähentää ennakkoluuloja ja poistaa häpeää mahdollisten mono- ja heteronormiin sopimattomien halujen ja toiveiden ilmaisemisen ja toteuttamisen tieltä.

Omien arvojen mukaisesti eläminen ja sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen lisäävät onnellisuutta ja hyvinvointia. Tämä hyvinvointi kuuluu kaikille suhdemuodosta riippumatta.

 

Normien rikkominen ei yksin johda yhteiskunnalliseen muutokseen. Siihen tarvitaan politiikkaa ja toimintaa. Kuten tutkija ja queer-aktivisti Yasmin Nair huomauttaa, pelkkä seksuaalinen kapina vahingoittaa korkeintaan niitä konservatiivisia periaatteita, joihin meidät on sosiaalistettu.

Parisuhdekeskeisen yhteiskunnan ongelma on se, että hoiva monopolisoituu parisuhteisiin ja (ydin)perheisiin – ja kosketuksen ja hoivan puute eriarvoistaa ihmisiä.

Suomalainen hoivakulttuuri on kriisissä ja myös hoiva-alalla työskentelevät kärsivät hoivan puutteesta. (Hoitajien työhyvinvoinnista huolehtiminenkin on hoivaa!)

Hoivakriisin ja ilmastokriisin kaltaisten systeemisten kriisien ratkaisuun tarvitaan paitsi poliittista tahtoa ja rahaa, myös ajattelutapojen mylläystä.

Meidän ei ole pakko rakentaa elämäämme kilpailun, kuluttamisen ja omistamisen ympärille. Toisin kuin kapitalistinen niukkuuden kulttuuri meille opettaa, myös rakkaus, läheisyys ja hoiva ovat resursseja, jotka lisääntyvät jakamalla.

 

Väestöliiton suomalaisten seksielämää käsittelevän FINSEXin kaltaisissa väestötieteellisissä tutkimuksissa poikkeuksia pidetään usein tilastollisesti merkityksettöminä.

Laadullinen tutkimus taas näkee poikkeuksissa merkityksiä ja erilaisia sosiaalisia ilmiöitä. Ei-monogaamisuuden yleistyminen saattaa hyvin olla tällainen ilmiö, joka ei jää haaviin määrällisessä tutkimuksessa.

Monisuhteisuuteen saattaa liittyä sisäistettyä häpeää, joten monisuhteisuuskaapista ei ehkä haluta tulla kielteisten asenteiden, kasvojen menettämisen tai syrjinnän pelossa.

Feministisen tietoteorian mukaan tutkimuksen lähtökohdat ja tutkimusdatasta löydetyt merkitykset riippuvat datan tulkitsijan näkökulmasta. Tällä perusteella kaikki tutkimuksen sanoin ”parisuhteen ulkopuolella harrastettu seksi” ei välttämättä ole pettämistä, vaikka se sellaiseksi luokiteltaisiinkin.

Tutkimus on yksi tapa tuottaa tietoa suhteiden moninaisuudesta. Väestöliitto suunnitteleekin parhaillaan suhteiden ja seksuaalisuuksien moninaisuutta paremmin huomioivaa tutkimusta.

Tiedosta koppia voivat ottaa kaikki ihmisten parissa työskentelevät: kasvattajat ja opettajat, sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö, media... Ehkä joskus lainsäädännössä ja Kelassakin ymmärretään paremmin monisuhteisten elämää.

 

Ihmisten kiinnostus monisuhteisuutta ja ei-monogaamisuutta kohtaan on pantu merkille myös Sitran Heikot signaalit 2022 –selvityksessä.

Heikot signaalit ovat yksi tulevaisuuksien tutkimuksen menetelmistä ja niillä tarkoitetaan ”ensioireita muutoksesta tai merkkiä nousevasta asiasta, joka saattaa olla tulevaisuudessa merkittävä”. Signaalit ovat yllättäviä, haastavia, toisenlaiseen ajatteluun ohjaavia, ja niiden merkitys riippuu tulkitsijasta.

Tutkija Kitti Suoranta visioi viimevuotisessa ryhmäseksiä käsittelevässä Imagen artikkelissaan uutta seksuaalisesti vapaampaa tulevaisuutta.

Suorannan tulevaisuuskuvassa sensuaalinen kosketus, seksi ja läheisyys ovat tavaroiden tuottamisen, kuluttamisen ja haalimisen sijaan keskeisiä hyvän elämän edellytyksiä.

Niistä tulee hyvä olo, mutta ne eivät kartuta hiilijalanjälkeä. Yhdyn tässä Suorantaan. Paneminen on harvinaisen edullinen ja ekologisesti kestävä harrastus.

 

Lue lisää

Kolumni: Yöjuoksuja ja vispilänkauppaa

Deittailu ja kepeät seksisuhteet liitetään vahvasti nykyaikaan. Avioliiton ulkopuolinen seksi ja vapaat suhteet eivät kuitenkaan ole uusia keksintöjä.

Kolumni: Ihastun ihmisiin, jotka swaippaan vasemmalle

Nettideittailun runsaat mahdollisuudet ovat lisänneet valinnanvaikeutta.