Essee
07.04.2021

Essee: Wikipedia on taistellut internetin raadollisuutta vastaan jo yli 20 vuotta, mutta enää kukaan ei puhu ihanteista

Teksti:
Mikael Tuominen
Kuvat:
Teemu Perhiö

Olin teini-ikäisenä yleisnero. Koskaan aiemmin tai koskaan sen jälkeen en ole tiennyt niin paljosta niin paljon.

Hämmentävää kyllä, vain pieni osa tästä rajattomasta viisaudesta oli ammennettu Wikipediasta.

Syynä oli tietysti se, että kaikkien käyttämä verkkotietosanakirja oli tuohon aikaan pelkkä keskonen – valkoinen kangas, johon kuka tahansa sai roiskia mitä tahansa.

Ja minähän roiskin.

Muutamia lyhyitä taukoja lukuun ottamatta olen ollut suomenkielisen Wikipedian toiminnassa mukana lähes alusta saakka, vuodesta 2004. Englanninkielinen Wikipedia perustetiin tammikuussa 2001, suomenkielinen 2002.

Siihen aikaan ”vapaa tietosanakirja” oli jokseenkin esoteerinen sivusto. Uteliaille jouduin erikseen selittämään, mistä oikein on kyse.
 

Ensi vuosinaan Internet oli idealismin ja optimismin areena. Kaikki maailman tieto olisi kaikkien saatavilla. Kommunikaatio olisi vapaata ja välitöntä, ihmiset ympäri maailman huomaisivat olevansa pohjimmiltaan samanlaisia. Kaikki saisivat äänensä kuuluville, mistä seurauksena olisi liberaalin demokratian lopullinen voitto.

Nykyään Internet ja muu elämä ovat peruuttamattomasti integroituneet, mutta vielä vuosituhannen vaihteessa verkkoyhteys piti erikseen muodostaa, jos sitä sattui tarvitsemaan. Puhelin ei surffailun aikana toiminut, ellei omistanut kahta liittymää.

Tietokoneella vietetty aika oli suoraan pois muusta elämästä. Arkielämässä moni nettiaktiivi oli ikuinen ulkopuolinen, usein vähän yksinäinenkin. Tällainen asetelma oli omiaan luomaan sisäpiiriläisyyden tuntua ja nörttielitismiä. Älykkyys ja riippumattomuus arvostettiin korkealle.

Ei liene sattumaa, että Wikipedian perustaja Jimmy Wales oli pitkän linjan ­libertaari ja innokas Ayn Randin ihailija. Venäläisamerikkalainen Rand kehitti objektivismiksi kutsutun filosofian, jonka mukaan yksilö kykenee havainnoimaan ihmisestä riippumatonta todellisuutta tarkasti ja virheettömästi, kunhan vain muistaa olla rationaalinen.

Nämä ajatukset suodattuivat myös Wikipediaan, jonka säännöistä pyhimpiin kuuluu ”neutraali näkökulma”. Wikipedia ei esitä tulkintoja, se kuvaa objektiivista todellisuutta sellaisena kuin se vapaaehtoisille nettiaktiiveille näyttäytyy.

Mutta tehtiin Wikipediassa monta asiaa oikeinkin. Alusta lähtien säännöt korostivat tasapuolisuutta ja tekijänoikeuksien kunnioittamista. Lahjoitusvarojen avulla sivustosta saatiin taloudellisesti riippumaton. Mainokset ja muu hehkutus kiellettiin heti kättelyssä.

Ei myöskään ole itsestään selvää, että verkkosivun tietopohjaksi valitaan tieteellinen konsensus, eikä esimerkiksi kokoelmaa salaliittoteorioita tai vaihtoehtohoitoja.
 

Unelmille rakennettu projekti on monella tapaa vuosituhannen taitteen lapsi. Syyskuun 11. päivänä moni asia muuttui, mutta Wikipediaan tappiomieliala hiipi yllättävän hitaasti.

Jos Wikipedia perustettaisiin nyt, sen linjaukset olisivat todennäköisesti paljon konservatiivisemmat. Käyttäjäkunta on vanhentunut sivuston mukana; muokkaajamäärät kääntyivät laskuun jo vuosia sitten. Uuden nettisukupolven zeitgeist on toisenlainen.

Internet-yhteisöt tapaavat olla riitaisia. Jos Wikipedia olisi työpaikka, se olisi niitä työpaikkoja, joissa uusia työntekijöitä kehotetaan heti ensimmäisenä päivänä pysymään kaukana työsuojeluvaltuutetusta.

Syvällisempi ongelma on, että oikean tietosanakirjan kirjoittaminen vaatii oikeaa asiantuntemusta.

Wikipedian alkuperäinen idea oli, että jos sata amatööriä tietää jostain jotain, saadaan tiedonmuruset yhdistämällä satakertainen määrä tietoa. Tekstejä väsättiin yhteistyössä niin, että jokainen kävi vuorollaan lisäämässä lauseen tai pari. Keskeisimpänä tavoitteena pidettiin artikkelien määrän lisäämistä. Into oli kova, eikä lähteiden perään kyselty.

Tyypillinen wikipedisti oli nuori mies vailla parempaakaan tekemistä. Suomenkieliseen tietokantaan saatiinkin jo varhaisessa vaiheessa seikkaperäisiä selontekoja japanilaisen pornografian lajityypeistä ja Cthulhu-mytologian hirviöistä.

Painotusongelmien korjaamiseksi perustettiin erilaisia projekteja ja palkintoja. Etusivun näyteikkunaan alettiin nostaa laadukkaita artikkeleja yleishyödyllisistä aiheista. Niistä ensimmäinen oli Euroopan unioni. Suositeltua sisältöä saatiin myös Kiinan historiasta ja Aspergerin syndroomasta.
 

Kaikki alkuvuosien laatuartikkelit ovat sittemmin menettäneet statuksensa. Nykynäkökulmasta ne ovatkin kehnoja, sillä Wiki­pedia-artikkelien taso on noussut hurjasti. Tekstit ovat entistä asiantuntevampia ja huolellisemmin lähteistettyjä.

Mitalin kääntöpuolena yleishyödylliset artikkelit jäävät usein retuperälle, kun harrastajat erikoistuvat yhä spesifimpiin aiheisiin. Laajoissa ja kiistanalaisissa aiheissa asiantuntemus johtaa usein vain voimattomaan kauhuun.

On helppo olla marginaalisen aiheen asiantuntija. Kuriositeettien parissa saa puuhastella rauhassa, ja panokset ovat mukavan matalat. 

Se, että kukaan ei varsinaisesti lue näitä artikkeleja, on pieni murhe. Wikipediaan ei kannata kirjoittaa, jos kaipaa myönteistä lukijapalautetta. Wikipediaan kirjoitetaan, koska se on hauskaa.

Totta kai Wikipediassa on edelleen käynnissä myös kunnianhimoisia projekteja – historiasta, politiikasta ja muista vaikuttavista aiheista. Niiden parissa puurtavat anonyymit renessanssimiehet samalla vimmalla kuin minä nuoruudessani.

Renessanssinaiset sen sijaan ovat harvassa. Naiset käyttävät nykyään Internetiä siinä missä miehetkin, mutta Wikipediasta he ovat enimmäkseen pysytelleet kaukana, samoin erilaiset vähemmistöt.

Kansainvälisesti Wikipedian aktiiveista noin 90 % on miehiä. Sekin näkyy painotuksissa. Äijäkerho on etusivulla ja laatuartikkeleissa hyvin edustettuna, Naisasialiitto Unioni ei niinkään.
 

Vuosien mittaan olen vakuuttunut siitä, ettei tietosanakirja-artikkelia voi laatia yhteisöprojektina. Tarvitaan ­johdonmukaista paneutumista ja huolellisesti jäsenneltyä kirjoitusprosessia. Kun sata amatööriä tietää jostain jotain, lopputulos ei ole tasapainoinen yleisesitys vaan luettelo raflaavia knoppeja, lähdeviitteinä linkkejä Iltalehden uutisiin.

Wikipediassa korostetaan, että artikkelien tulee perustua luotettaviin lähteisiin. Omia havaintoja tai johtopäätöksiä ei sallita. Kaunis ajatus, mutta jo lähteiden valikointi ja referointi on aina uusi tulkinta siitä, mikä on olennaista ja missä järjestyksessä se kannattaa esittää. Tosimaailmassa jopa huippututkijat ovat erimielisiä kaikesta.

Wikipediassa konsensus jotenkin vain muodostuu, vähän kuin itsestään. Sen takana seisoo anonyymi yhteisö eli ei kukaan. Säännöissä tosin painotetaan, että kyse ei ole ”demokraattisesta kokeilusta”.

Käytännössä kaikki erimielisyydet ratkaistaan kuitenkin äänestämällä. Suomenkielisessä Wikipediassa äänioikeutettaan aktiivisesti käyttäviä on alle sata.

En usko, että useimmat wikipedistit täysin ymmärtävät, kuinka suurta valtaa oikein käyttävät. Itsekin olen alkanut miettiä asiaa vasta äskettäin. 

Miljoonille suomalaisille Wikipedia on pääasiallinen tietolähde, monille ainoa. Nuoret lukevat Wikipediaa seksivalistuksena. Opettajat, tutkijat ja toimittajat lunttaavat sieltä faktoja, joita eivät jaksa tarkistaa kunnon lähteistä. Poliitikot muodostavat Wikipedian pohjalta mielipiteitä, joiden pohjalta tekevät kaikkiin vaikuttavia päätöksiä.

Populaarissa ymmärryksessä Wikipedia määrittelee sen, mikä on totta ja mikä ei. Kaiken lisäksi ne, jotka ovat Wikipedian tarjoamasta tiedosta riippuvaisimpia, ovat samalla niitä, joilla on kaikkein heikoimmat edellytykset arvioida lukemaansa kriittisesti.
 

Sanotaan, että kyynikko on vain pettynyt idealisti. Samaistun tähän luonnehdintaan täysin. Tiedän että kyynisyys on kerrassaan raivostuttava luonteenpiirre, mutta ei se pettyminenkään mukavaa ole. Kukaan ei enää puhu ihanteista, eivät edes Wikipedia-aktiivit itse.

Maaliskuussa 2021 Wikipediaa pyörittävä säätiö tiedotti Wikimedia ­Enterprises API -nimisestä aloitteesta. Tavoitteena on myydä räätälöityä pakettipalvelua Wikipedian tietoja kaupallisesti hyödyntävälle yrityksille. Tämä siitä huolimatta, että Wikimedia-säätiön vuositulot ylittävät menot kymmenillä miljoonilla dollareilla, ja sukanvarressa on tuohta näköpiirissä olevan tulevaisuuden tarpeiksi.

Raadollisuudesta on tullut Internetin tunnusmerkki, tai ehkäpä se onkin vain rehellisyyttä. Joku voisi väittää, etteivät ihmiset olleet ihanteen arvoisia, mutta se on haihattelua. Ihanne itsessään oli epärealistinen, aivan niin kuin minäkin olin uskoessani siihen.

2000-luvulla syntyneille Wikipedia on itsestäänselvyys ja kulahtanut insti­tuutio. Minulle se on henkinen koti, mutta myös paljon enemmän. 

Se on pyhäinjäännös, viimeinen reliikki viattomammalta ajalta.
 

Lue lisää

Pseudohistoria on megasuosittua netissä: ”Moni suomalainen tietokirjakaan ei yllä sellaisiin lukuihin”

Näennäistieteelliset historiankertomukset leviävät internetissä. (3/2019)

Kummitusjahti Ylioppilaskylässä – järkevä ihminen hylkäsi uskonnon, mutta olisiko yliluonnollinen sittenkin vastaus sisäiseen tyhjyyteen?

Järjellisen maailman tylsistämä toimittaja lähti hautausmaalle etsimään uuden maailmankuvan rakennustarpeita. (5/2020)