Pääkirjoitus
13.03.2020

Haahuilu loppuu ja yliopistodemokratia rapautuu – tutkintoputkessa voimme hukata sen, mikä tekee yliopistosta yliopiston

Teksti:
Teemu Perhiö

”Ei enää Olvin juontia, romanttista hassuttelua valkolakilla ja ajan tuhlaamista viihteellisissä riennoissa.”

Tylkkäri 1969

Saako yliopistolla enää haahuilla, kulunein aihe ikinä.

Se kuitenkin huolestuttaa, jos samasta asiasta puhutaan vuosikymmenestä toiseen. Kuinka pitkälle vielä mennään?

Tutkinto on putki, ja valintakoeuudistus tietää, että oma linja kannattaa valita jo lukiossa.

Työelämää varten.

On sillä arvonsa, mutta hukataanko jotain, mikä tekee yliopistosta yliopiston, opiskelusta opiskelun? Sivistystä, ajattelua ja kyseenalaistamista puolustetaan korulauseissa, teot puuttuvat.

Yliopisto on yhteisö, jossa opiskelijat vierailevat yhä lyhyemmän hetken.
 

Sata salamaa iski tulta, kun Turun yliopisto täytti sata vuotta.

Helmikuinen kansanjuhla oli hyväntuulinen ja osoitti, että yhteisöä arvostetaan. Ei tarvitse lähteä kuin Tampereelle todetakseen, että Turussa yliopistodemokratia voi hyvin. Asioita valmistellaan avoimesti, yhteisöä kuullen.

Yleensä.

Viime kesänä Turun yliopisto sai kauan himoitsemansa koulutusvastuut: kone- ja materiaalitekniikan linjat. Uudet opiskelijat otetaan sisään jo syksyllä 2020. On saatu lahjoitusprofessuureja, palkattu lisää henkilökuntaa.

Tekniikan tiedekunta kuitenkin puuttuu. Ja sitä onkin lobattu.

Nyt tiedekuntaa ollaan rakentamassa kiireellä, yhteisön kuuleminen on jäänyt puolitiehen.

Oikeuttaako päämäärä keinot?
 

Tieteen markkinoilla ei pärjää ilman kilpailukykyä. 

Ei yliopisto koskaan ole ollut täysin vapaa, vaikka tieteen vapaus on päämääränä ollutkin. Itsehallinnolla se yritetään turvata.

Pala kerrallaan yliopistoa on kuitenkin myyty ulos. Lyhytnäköiset tavoitteet eivät saisi työntää bussin alle sitä, mikä on tuonut meidät tähän pisteeseen. 

Tieteen vapaus on kuin vesijohtovesi tai jätteenkäsittelylaitos. Ne mahdollistavat epäolennaisempiin asioihin keskittymisen. Ja sen kyllä huomaa, kun ne menevät huonoon kuntoon. 
 

Taustalla kummittelee ­yksilöllistyminen. Toisaalta on vapautta, mutta myös enemmän vastuuta. 

Jos et löydä töitä, ryhdy yrittäjäksi. Ole dynaaminen, ole aktiivinen. Siihen opiskelijaa rohkaisee myös yliopisto.

Tavoite ei sovi kaikille. Puheissa pitäisi löytyä tilaa myös ihan tavallisille tyypeille.

Kaiken vastuun sysääminen yksilölle on tuhoisaa. En tarkoita, että yhteiskunnan pitäisi paapoa, mutta kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Heitämmekö resursseja hukkaan, jos pakotamme kaikki samaan muottiin?

Yhteisömme arvo on sen moninaisuudessa. Kuunnellaan kaikkia. Haahuillaan. Juodaan Olvia.
 

Lue lisää

Torpedoinnista dokaukseen: kun radikaali opiskelijaliike muuntui säyseäksi yliopistodemokratian ylläpitäjäksi 

Yliopiston vuosijuhlat TYYn saartoon? Kysymys esitettiin Tylkkärin etusivulla 50 vuotta sitten. Vuonna 2020 ehdotus hymyilyttää. Kun Turun yliopisto täytti sata vuotta, ylioppilaskunta käytti palavan tarmonsa hankkiakseen liput loppuunmyytyyn vuosijuhlaan. Mikä on muuttunut? (2/2020)