Kolumni
27.03.2013

Himanen on iso kakkara

Juha Sipilä olisi voinut rankan syksyn jälkeen mennä kotiin, istua joulupöytään, viettää laatuaikaa vaimon ja lasten kanssa, katsoa televisiota ja ladata akkuja.

Sen sijaan hän meni joulupyhiksi autotalliin ja alkoi vuolla puista kakkaraa. Sipilä halusi havainnollistaa insinöörityöllään kansalle, kuinka yhden sektorin suurentaminen pienentää väistämättä toista.

Sipilä olisi toki voinut tehdä saman vartissa tietokoneellakin, 2000-luvulla kun ollaan. Tai yksinkertaisesti mennä yleisön eteen ja sanoa: "Kaikki vaikuttaa kaikkeen." Mutta olihan se näin paljon hauskempaa.

Suomen taloutta Kakkara ei ole vielä ehtinyt pelastaa, mutta se sai jo aikaan jotain vielä epätodellisempaa. Timo Soini meni tv-väittelyssä hiljaiseksi.

No niin, nyt ollaan naurettu Keskustalle. Samaan aikaan toisaalla Jyrki Katainen on pistänyt 700 000 euroa haisemaan filosofi Pekka Himasen sanataideteokseen Sininen kirja, jonka pitäisi päivittää Suomi "reaktiivisesta proaktiiviseen" versioon.

Päättömien lauseiden listaamisen tahdon tässä yhteydessä jättää sikseen. Minua kiinnostaa enemmän, saammeko kansakuntana Sinisen kirjan sisällöstä irti mitään.

Olen täysin valmis uskomaan, että teoksessa on myös hyviä ajatuksia. En ole kuitenkaan löytänyt kovin montaa, sillä Sinisen kirjan kieleen on äärimmäisen vaikea tarttua. Rohkenen uskoa, että kyse on muustakin kuin omasta tyhmyydestäni.

Himasen sietäisi ottaa oppia konkreettisesta Juha Sipilästä. Voisiko osan hänen palkkiostaan korvamerkitä vaikka höyläpenkkiin ja työkalupakkiin? Himaselle tekisi hyvää veistellä kovasta suomalaisesta kuusesta vaikka "hyvän kehä vs. noidankehä" -hyrrä.

Lopulta Sipilän ja Himasen iltapuhteissa on nimittäin kyse pitkälti samasta asiasta. Aluksi en nähnyt yhteyttä, mutta nyt se tuntuu jopa ilmeiseltä. Pekka Himanen on Kokoomuksen kakkara.

Pojat yrittävät havainnollistaa meille pitkälti samoja talouden ja hyvinvoinnin suhteita. Heillä vain on omat tyylinsä tehdä asiat. Jyrki Katainen tahtoo sähköpostiinsa suomi2.0_elämäntaito-opas.pdf:n, jossa käytetään suomen kielen hahmottomimpia ilmaisuja. Sen pitää maksaa paljon koska hei, älä ruoki lamaa.

Samaan aikaan tosikepulainen tekee graafin puusta.

Voisimme laskea Himasen villin raportin ansioksi ainakin sen, että se on herättänyt keskustelua. Ellei sitä tekisi maassamme myös housuihin paskominen.

Mutta sen sijaan, että olisimme vihaisia näistä kakkaroista, Suomi 2.0:ssa pitäisi mielestäni keskittyä kannustamaan. Poliitikot voisivatkin esitellä kakkaroitaan nykyistä useammin.

Esimerkiksi Carl Haglund voisi vääntää puolustusbudjettia kuvaavan selvityksen rautalangasta. Soininvaara voisi ottaa kantaa matalapalkkatöihin vaikkapa hauskan makaronipelin avulla. Eduskuntaan voisikin Sipilän johdolla perustaa kokonaisen askarteluvaliokunnan.

Mikä parasta: ei tarvitsisi pistää puolta miljoonaa euroa palamaan.

Jantso Jokelin