Kolumni
13.12.2012

Kaikki myö tyhmiä olemma

Kunnallisvaalien jälkeen julkisuudessa päiviteltiin huonoa äänestysprosenttia ja mietittiin, miksi ihmisiä ei kiinnosta. Yhtenä vaihtoehtona kansalaisten aktivoimiseksi ehdotettiin äänestysikärajan laskemista kuuteentoista ikävuoteen. Lueskelin nuorten omia aatoksia äänestysiän venyttämisestä lounasta odotellessa. Yllätyksekseni kaksi kolmesta Hesarin toimittajan löytämästä kuusitoistavuotiaasta eivät olleet valmiita laskemaan äänestysikärajaa. Syy oli itsekriittisyydessään hellyyttävä, kuin tuoreen vanhemman epävarma vaipanvaihto: "kuustoistvuotias ei vielä voi tietää politiikasta tarpeeks".

Nopea visiitti esimerkiksi Suomi24:en tai vauva.fi:n keskustelupalstalla riittää todisteeksi siitä, ettei ikä ole tae harkintakyvystä ja argumentaatiotaidoista – siksi on mielestäni jokseenkin turhaa puhua keskenkasvuisten kyvyttömyydestä osallistua politiikkaan. Samoin perusteluin voisi äänestysoikeuden saavuttamiseksi vaatia esimerkiksi tietynasteista koulutusta eiks je, hehe, trolltroll.

Ihmisten kyltymätön usko omiin älynlahjoihinsa ja analyyttisyyteensä ei toki ole uusi uutinen, eikä vain tietyn ikäryhmän etuoikeus. Olen mielenkiinnolla ja hersyvällä huvittuneisuudella seurannut mm. Thomas Taussin ja Saul Schubackin kaltaisten libertaristinerojen tyynen rauhallista kukonpojan uhmakkuutta, jolla he puolustavat tapaansa jäsentää maailmaa harhaisten höpöhöpöteorioiden pohjalta. Heille ikä on luku ja taloustieteiden professuuri tiskiltä pokattu titteli, joka ei toimi minkäänlaisena vakuutena ammattitaidosta. Kukonpoikain maailmaan ei yksinkertaisesti mahdu oman toiminnan virhemarginaalia tai edes mahdollisuutta sille, että asian (totuus)arvo voi muuttua näkökulmaa vaihdettaessa. Vika on aina muualla, muiden ymmärryksessä.

Olen jo jonkin aikaa ollut vakuuttunut siitä, että demokratia on täysin kestämätön tapa päättää yhteisistä asioista. Kun puhutaan valtakunnallisista saati Euroopan laajuisista asioista, enemmistön arvaus tuskin on se valistunein. Pidättelemätöntä hilpeyttä minussa herätti vatipäät, jotka kilvan vaativat kansanäänestystä Euroopan velkakriisin edellyttämistä toimenpiteistä. Edes maailman johtavimmat talouden asiantuntijat eivät pääse yhteisymmärrykseen siitä, mitä on tapahtumassa ja mitä pitäisi tehdä. Siitä huolimatta nämä ääliöt täällä todella kuvittelevat, että Sirkka-Liisa Lohjalta ja muu Suomen Kansa ™ tietää parhaiten?

Demokratian kanssa on toistaiseksi pärjättävä ja sen kukistumisenkin jälkeen emme tule pääsemään toisistamme eroon. Johtopäätökseni voisi olla sokraattinen, jotain tietämättömyyden myöntämisen viisaudesta. Sen sijaan ajatukseni kohtaavat Nolla-Kojon timanttiset sanat: "Nyt jengi istuu, osallistuu neuvotteluseurantaan/Tieteen aivot ja toisten raivot, punoo salajuoniaan/Jos et sä herää tällä erää, niin et herää ollenkaan". Muistakaa äänestää.

LOTTA AARIKKA