Kolumni
08.12.2011

Katoava malja

MUISTAN lukeneeni joskus kuninkaasta, joka murskasi jokaisen maljansa juotuaan siitä kerran. Tarina tuli mieleeni, kun join pahvimukista kahvia IC-junan taittopöydän ääressä. Käytön jälkeen heitin kupin pois nopeammin kuin päivän lehden. Silti pahvikahvin juominen säteili aamuun outoa ruhtinaallisuutta. Miksi?

Kahvilaketjut ovat onnistuneet häivyttämään pahvimukin yksinkertaisen ja halvan muodon harkittuun designiin. Kirpputorin kuppilalle tyylillä ei välttämättä ole väliä, mutta Starbucksin ja Robert's Coffeen kertakäyttömukit ovat harmonisia ja juhlavia esineitä. Pinta on samettisen sileä, rakenne jämäkkä. Tuhdin reunan varassa sormien sopii kannatella kallisarvoista lastia. Kaiken huippuna hohtaa valkoinen kansi, täydellisesti yhteensopiva kruunu, jossa kahvi säilyy läikkymättä puistopromenadin. On ylellistä seisoa kadunkulmassa monikansallisen kahviyhtiön pahvimuki kädessä. Se henkii tupakkatauon kaltaista rauhaa.

Mukana kannettava termosmuki on pahvikahviin verrattuna vain riippuvuuden tyydyttämiseen luotu brutaali työkalu. Saman tien kahvin voisi pyytää tiskiltä suoraan suoneen. Ja jos todella haluan kantaa jatkuvasti mukanani mukia, lähden tunturivaellukselle, kiitos vain.

Mutta pahvikahvi, se on kreivin astia.

TÄMÄNKIN ne ovat saaneet läpi, ajattelin. Ylellisyyden mielikuvan. Onneksi se murtuu kahvintuotannon ja kertakäyttöjätteen politisoituessa. Yhtiöt vetoavat jo eettisellä kahvikupilla, jonka hinnasta oletettavasti jaetaan almuja tuotantoprosessin alimmille. Starbucksin uusi tunnuslause kuuluukin It's not what you're buying, it's what you're buying into (Ei se mitä ostat, vaan mihin ostat itsesi).

Oma lukunsa on jäte, jota pahvimukeista kertyy vuodessa niin paljon, että siitä saisi varmasti rakennettua toisen kuun. Mikä ei olisi lainkaan hullumpi ajatus. Mutta kahvin olisi oltava ekologista, erityisesti koska se on massatuote.

Uskon, että eettisyyden ja ympäristöajattelun myötä pahvikahvista tulee yhä ylevämpi reliikki. Näen, kuinka bakeliittimuseoiden kylkeen rakennetaan tulevaisuudessa pahvikahvinäyttelyitä.

ITSE olen jo vuosia pitänyt ikkunalaudallani Robert'sin pahvista espressokuppia. Se on pieni ja siro kuin kukka. En edes raaski säilyttää siinä mitään. Minusta se on kaunis, kauniimpi kuin Aalto-maljakko tai Iittalan pöyristyttävä kippo. Sen olemuksessa on jotain häviävää ja samalla kuninkaallista.

Se muistuttaa minua linnasta, jonka rakensimme suolle.

JANTSO JOKELIN