Kolumni
26.03.2009

Kauppat. yo.: Kaikki tahtoo lämpöö

Tässä kolumnissa maailmaa tarkastellaan kauppatieteellisestä näkökulmasta.

Vaihdossa ollessa arvostaa kovasti sitä, että tutustuu kantaväestön edustajiin. Se tuntuu edesauttavan kotiutumista ja viihtymistä kummasti.
Olen miettinyt niitä ulkomaalaisia vaihtareita, joihin olen tutustunut Turussa. Muistan miten surkeana he välillä olivat, kun suomalaisiin ei saanut mitään kontaktia, ei kadulla eikä yliopistolla. Tervetulopäivänä oli teroitettu moneen otteeseen, että Suomessa on vaikeaa ja pimeää ja YTHS tarjoaa kattavat mielenterveyspalvelut, joita kannattaa ehdottomasti käyttää.
Eli kavereita et saa mutta mielipahaasi voit kyllä hoitaa terapeutin kanssa, jotta jaksat vaihtoaikasi loppuun saakka.

Meillä on tapana ylpeillä sillä, että vaikka suomalaisiin on vaikea tutustua, niin meistä saa elinikäisiä ystäviä sitten kun tutustuu kunnolla. Se on aika paska ylpeilyn aihe. Se ettei pysty tutustumaan ihmisiin eikä huomioimaan ympärillä olevia ei ole mikään kansallinen luonteenpiirre tai jalo ominaisuus.
Niin se ystävystyminen etenee kaikkialla muuallakin, ystävystyminen ottaa aina aikansa. Monissa kulttuureissa ystävyyttä edeltävänä aikana voidaan kuitenkin jutella ja hymyillä ja pyytää mukaan.

Ranskassa asuminen on ollut virkistävää, koska tuntuu siltä, että ympäristö vihdoin kutsuu osallistumaan. Suomessa taas on tullut parikin kertaa juostua kadun toiselle puolelle, jotta välttyisi tutun moikkaamiselta. Herra yksin tietää, miksi sellaista tulee tehtyä. Kai siinä on joku yritys säästää itseä ja toista huonosti kulkevan keskustelun aiheuttamalta ahdistukselta.

Joo, meillä on huono itsetunto, kansallisesti ja usein myös henkilökohtaisesti. Suomi on nuori maa, jolla on vähän historiaa, kulttuuria ja persoonallisuutta. Paskassa säässä ei myöskään paljon naurata. Ei ole helppoa olla sosiaalisesti säkenöivä näillä rasitteilla.
Se että meihin on vaikea tutustua, ei kuitenkaan ole tietoisen valinnan tulos. Se on ympäristön vihjeistä omaksuttua ajautumista ja ulkoisilla tekijöillä ratsastamista.
Puudelin ydin tässä on se, että ihmisistä (myös suomalaisista) on mukavaa kun ollaan mukavia. Aion soveltaa tätä palattuani, kunnes omaksun ympäristön käyttäytymismallit ja alan taas juosta naapureita karkuun.
Päivi Surakka

Turun ylioppilaslehti 6/2009 (27.3.)