Kolumni
16.01.2009

Kauppat.yo.: Ikävä miesfeminismiä

Tässä kolumnissa maailmaa tarkastellaan kauppatieteellisestä näkökulmasta.

---
Kauppatieteilijän yksinkertaisessa maailmassa ihmiset jakaantuvat kulutusymmärryksensä mukaan innovoijiin, varhaisiin omaksujiin, varhaiseen enemmistöön, myöhäiseen enemmistöön sekä vitkastelijoihin. Koska ihmiset eivät lähtökohtaisesti innostu mistään uudesta, kestää aina hetken ennen kuin markkinat ottavat uuden tuotteen omakseen. Siksi varhaiset omaksujat, nuo kehityksen edelläkävijät, ovat niin tärkeitä – he saavat muutkin haluamaan tuotetta.

Aatteet ovat tuotteita siinä missä tavaratkin. Feminismi on tuote, joka innovoitiin aikaa sitten, mutta varhaisten omaksujien vähäinen määrä on pitänyt tuotteen menekin alhaisena. Feminismi tuntuu monesta vielä riskaabelilta.

Feminismin varhaisia omaksujia edustaa ministeri Stefan Wallin, kaapista tullut profeministi. Wallin kannattaa koti-isyyttä, koska "se parantaa naisten työmarkkina-asemaa, perheiden sisäistä tasa-arvoa ja on hyväksi miehille itselleenkin". Eipä tuo nyt niin radikaali ajatus ole, mutta miehen suusta kuultuna erottuu kuitenkin joukosta.

Kysymys kuuluukin: Missä ovat kaikki miesfeministit? Elämme maassa, jossa edes naiset eivät ymmärrä olevansa feministejä ja yleinen konsensus hyrisee tyytyväisenä muka-saavutetusta tasa-arvosta. Todellisuudessa naiset kuitenkin tienaavat edelleen mitä sattuu, koska eivät osaa pyytää kunnon palkkaa.
Naisten palkkatason alennustila sekä kasvatuksesta kumpuava toiseksi tyytyminen ovat epäkohtia, joista kärsii koko yhteiskunta. Koska ongelma on yhteinen, lienee ratkaisun työstäminenkin yhteinen asia. Feminismin tulevaisuus on synkkä ja marginaaliin tuomittu, mikäli miehet eivät aatteeseen sitoudu.

Palkkaisin tältä seisomalta Wallinin kaltaisen humaanin älykön konsernini toimitusjohtajaksi ja tekisin kunnon PR-numeron Stefanin profeministisyydestä. Naisia ja miehiä yhtä lailla arvostavaan yritykseen olisi helppo kahmia maailmanlaajuisilta työmarkkinoilta parhaat työntekijät. Olisi myös ilo seurata tyytyväistä työyhteisöä, joka arvostavasta kohtelustaan motivoituneena tekisi hyvää jälkeä, viettäisi laadukasta vapaa-aikaa, sairastaisi siksi vähän ja olisi muutenkin työnantajalle edullista ajan oloon.

Profeministi tulee olemaan työmarkkinoiden halutuinta kauraa, koska hän ymmärtää, että mies voi haluta vastuullisia tehtäviä myös kotona yhtä lailla kuin nainen voi haluta vastuuta työelämässä. Feministiseksi koko hommaa kutsutaan lähinnä vain siksi, että valinnanvapaus vastuualueista suodaan vihdoin myös naiselle.

Päivi Surakka
Turun ylioppilaslehti 1/2009