Mielipiteet
18.10.2019

Keskustelu: Mistä milleniaalien ahdistus kumpuaa?

Teksti:
Vy Tram & Teemu Perhiö

Syyskuussa Long Play julkaisi Oskari Onnisen laajan artikkelin ”Tarpeettomia ihmisiä”, jossa Onninen ei tajua, miksi hänen ikätoverinsa ovat niin ahdistuneita kaikesta. 

Tilastojen mukaan näillä  ”tarpeettomilla” milleniaaleilla pitäisi olla asiat paremmin kuin hyvin.  Mistä tämä jatkuva ahdistus kumpuaa? Tutkijoiden mukaan yksi syy on internet.

***

VY TRAM: Tämä oli kiinnostava artikkeli. Eivät mielenterveysongelmat yksinään tee meistä yliopisto-opiskelijoista mitenkään autenttisia, kuten artikkelissa tuodaan esille. Välillä ärsyttää joidenkin opiskelijoiden välinen kilpailu jopa siitä, kenellä menee huonoiten, kun puhutaan mielenterveysongelmista…

TEEMU PERHIÖ: Kun aloitin yliopistossa, ongelmista ei puhuttu niin avoimesti opiskelukaverien kesken. Viime vuosina moni tuttu on tullut julki omine jaksamisongelmineen, moni josta en osannut ”epäillä” mitään. Hyvä että ongelmista uskalletaan puhua avoimesti, silloin ne voi myös selättää nopeammin. Ehkä se avoin puhe voi myös hillitä paineita ylisuorittamiseen. 

VT: Julkituleminen saattoi olla artikkelin mukaan nykyään myös identiteetin rakentamista. 

TP: Toisaalta tuntuu että kaiken saa spinnattua identiteetin rakentamiseksi. 

VT: Joka tapauksessa ahdistus on todellinen, kun pysyvänä mielentilana on, että kaikki on epävarmaa. Sosiaalinen media on myös lisännyt vertailua ja kilpailua. Ne pärjäävät, jotka jaksaa pelata mukana. Koetko sä mistään epävarmuutta?

TP: Pelkään, että teen asioita, jotka eivät kiinnosta tarpeeksi. Sillä tavalla jaan toiveen ”merkityksellisestä työstä”. Mutta en tarkoita merkityksellisellä sitä, että se työ tekisi suuren muutoksen maailmaan, vaan että se tuottaisi iloa minulle ja muille. Ehkä koen epävarmuutta siitä, kiinnostaako ketään ne asiat, joita pidän tärkeinä.

VT: Mehän olemme uusilberalismin synnyttämä Minäminäminä-sukupolvi. Tähän kaikkeen milleniaalina olemiseen kuuluu muuten myös kriiseily. Itsehän kriiseilen kuukauden sykleissä. Mitä hittoa teen seuraavaksi? Kaikki, mitä tähän mennessä on tehty, on sata varmaa paskaa. Miksi olen tuhlannut ”kallista aikaa” johonkin turhaan, mikä on muutenkin epävarmaa?

TP: En mieti käyttämääni aikaa tuhlattuna, vaikka tekemiäni valintoja voin joskus kyseenalaistaa. Sekin tosin riippuu kunkin hetkisestä elämäntilanteesta.

VT: Minunkin pitäisi sosiaalitieteiden opiskelijana tietää, etteivät kokemukseni ole kovin uniikkeja ja erityisiä vaan hemmetin geneerisiä. Ollaan kaikki lopulta toistemme kopioita, mistä taas tulee paineita erottua joukosta. Me ollaan helposti korvattavissa. Tämä taas pakottaa siihen henkilöbrändäykseen työmarkkinoilla, mikä taas lisää sitä ahdistusta, kun ei edes tiedä kuka on ja mitä pitäisi olla! Äähh… ja taas mennään oravan pyörässä! 

TP: Itse samaistun artikkelissa nostettuun yksillöllisyyden kokemukseen, mutta koen sen vapauttavana. En kuitenkaan tee valintoja erottuakseni joukosta vaan yritän miettiä kokonaiskuvaa. 

No, CV:stä olen yrittänyt tehdä erikoisen näköisen… Ja yliopiston alussa itsetiedostavana hippinä yritin brändätä itseäni sellaisena, jota brändi ei kiinnosta – varmaan aika ärsyttävääkin! 
Milleniaalina on tavallaan aika helppoa, kun voi olla mitä vain. Silloin sillä ei oikeastaan olekaan väliä, kunhan vain ei tee valitsemisesta liian vaikeaa. Luulen, että arkeani on helpottanut arvojen mukaan eläminen ja itsensä kunnioittaminen.

Lue lisää

Keskustelu: Miksi miesten tunteet ovat rationaalisia?

Toimittajat Miika Tiainen ja Vy Tram kävivät dialogipalstalla keskustelua miesten tunteista Veikka Lahtisen esseen pohjalta. Miksi ongelmallinen nettikäyttäytyminen olisi ainoastaan feministinettiaktivistien piirre? (5/2019)

Millenniaalit ovat poliittisesti Pikachuja

Toimittaja Wilhelmiina Palonen pohti 15–30 -vuotiaiden olevan poliittisesti kuin joukko keltaisia sähköhiiriä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse kehittymään seuraavalle tasolle. Epävarmuus heijastuu suhteessa työhön, mutta sen lisäksi myös poliittisiin asenteisiin. (6/2016)

”Opiskelijat murehtivat liikaa”​

Lauri Hannus haastatteli Turun yliopiston vararehtori Riitta Pyykköä Tylkkäriin syksyllä 2014. Pyykön mielestä opiskelijoiden epävarmuus tulevaisuudestaan menee välillä jopa yli äyräiden. (6/2014)