Mielipiteet
24.04.2020

Keskustelu: Onko ruoanlaitto pakoa todellisuudesta?

Teksti:
Teemu Perhiö, Miika Tiainen & Vy Tram

Mitä tänään syötäisiin?

Toimittajat Teemu Perhiö, Miika Tiainen ja Vy Tram ovat herkutelleet kuukauden.
 

Miika Tiainen: Poikkeustila on opettanut minulle uutta. Kun tavallisten asioiden hoitamiseksi on nähtävä hieman enemmän vaivaa, on arjestani yllättäen tullut helpompaa.

Ennen ravasin ruokakaupoissa harva se päivä ja tein nälkäisenä heräteostoksia. Nyt olen suunnitellut viikon ruokalistat etukäteen ja käynyt kerralla ostamassa ainekset. 

Olen tehnyt tavallisia ruokia, joihin ei ”muka” ole ollut aikaa, vaikka tekeminen olisi naurettavankin helppoa. Ehkä työmatkoista saatu pieni aikasäästö tuntuu suuremmalta, kuin se todellisuudessa onkaan.
 

Teemu Perhiö: Poikkeustilan alkaessa kaivoin heti hyllystä Veikko Huovisen Hamsterit-kirjan. Siinä hövelit ukkelit herkuttelevat ajatuksella varautumisesta pahan päivän varalle. Kellarin hyllyt täytetään hillopurnukoilla, korpuilla ja suolakalalla. Siinä toiveessa on jotain perin suomalaista, että voisi selviytyä omillaan luonnon keskellä.

Heti kun ensimmäiset rajoitukset tulivat voimaan, tyhjensinkin isoimman reppuni ja riensin Prismaan. Kotona asettelin nuudelipusseja ja tomaattimurskaa kaappiini kuin pahainen hamsteri. Ja se tuntui hyvältä.

En lopulta kauheasti nauti ruoanlaitosta, mutta ajatus siitä, että voin valmistaa minkä tahansa aterian milloin vain, on tyydyttävä. Se tuo hieman kontrollia tähän kaaokseen.
 

Vy Tram: Itse en kaupassa juuri tee enää heräteostoksia. Enemmin käy niin, että kosketan jotakin tuotetta ja ajattelen, etten voi enää laittaa sitä takaisin, joten nyt se täytyy ostaa! (Heräteostoksia teen nykyään netissä,  viimeksi hankin välttämättömän galaxy projectoryn.) 

Musta tuntuu, että mun ruokavalio on muuttunut aika yksipuoliseksi ja epäterveelliseksi. Tuli sitä itsekin hamstrailtua jotain juttuja vähitellen vähän varastoon. Appelsiinimehut järjestelin jääkaappiin first in first out!
 

MT: Ruoalla välitetään merkityksiä, mutta poikkeustila-aikana se korostuu entisestään. Olenko uskottava luovan luokan näyttö­päätetyöläinen, jos en postaa (ruoka-)arjestani kuvia instaan? 

Itse olen pyöräyttänyt gnocchit, tehnyt makaronilaatikot ja bataatticurryt – kaikki tämä pääsi tietysti stooreiksi. Kummaa kyllä, Unican soijanakkien tai Salen valmisruokapakasteiden kohdalla somesormeni ei napsahtanut.
 

tp: Suomen Kuvalehdessä (15/20) oli mielenkintoinen juttu ”Viimeinen ateria”, jossa tunnetut suomalaiset kertovat, mitä söisivät viimeisenä aterianaan. 

Ajattelen Antti Holman tapaan, että syöminen on työtä eikä nautinto. Eläminen olisi paljon helpompaa, jos voisi napsia ravintokapseleita silloin kun ei huvita syödä. Keskustelu siitä, minne mennään lounaalle, on yksi rasittavimpia – ainakin siitä päästiin eroon! 

Olen kateellinen koiralle, se saa mutustella nappuloita, niissä on kaikki olennaisimmat ravinteet. Valinnanvaraakin löytyy. Toki jatkuva pureskelu on työlästä.

Ja kun oikein herkullisen aterian saa eteensä, sitä syö kyltymättä ähkyyn asti. Sen jälkeen ei ole jäljellä muuta kuin huono olo. Nälkä tulee aina uudestaan, turhaa työtä! Tyhjyys jää.
 

vt: No se lounaskeskustelu oli muutenkin lähes joka kerta turha, kun päädyttiin kuitenkin Assarille!

Olin jo ehtinyt unohtaa, että mun piti aloittaa sadannen kerran tää instakokkailu, mutta taisin unohtaa sen kimchi bokkeumbap -ohjeen jälkeen. Ehkä koska syön yleensä jotain ruokaa viikon tai kahden ajan kunnes kyllästyn. 

Luulin, että panostaisin enemmän nyt kun on aikaa, mutta eihän sitä aikaa oikeasti ole enemmän. Aika kuluu ruoanlaittoon, syömiseen ja siivoamiseen. Musta tuntuu, että mä tiskaan koko ajan. Ehkä pitäisi alkaa syödä samalta lautaselta viikon ajan. 

Tavallaan ajattelen, että se leipominen, ruoanlaitto ja syöminen ovat jonkinlaista eskapismia tästä kaikesta. Tai no onhan se ollu mulle eskapismia ennen tätäkin.
 

mt: Tilasin taannoin myös pizzaa, ja laatikon kanteen oli kirjoitettu tussilla tsemppiterkut yrittäjältä. ”Kiitos, kun tuet pienyrityksiä!” Ostin kympillä pizzaa, ja se on nyt TEKO! Ruoan laittaminen itse oikeista, kotimaisista raaka-aineista: teko! Ruoan ostaminen ravintolasta: teko! Ruoan noutaminen itse ilman woltteja: teoista teoin! 

Ravintola-alan hätähän on todellinen, mutta jos konsumerismi liudentaa kaiken ”teoiksi”, onko mikään oikeasti sitä? Pidetään rattaat pyörimässä, #suomitoimii! Ja aina kauimmas vierivät silti Heikki Salmelan kyyneleet. Kuka lohduttaisi Hesburgeria?
 

tp: Kun on tehnyt kuukauden itse ruokaa, alkaa arvostaa valmiita lounaita. Jos syöminen on työlästä, vielä työläämpää on valmistaa ruokaa. 

Eniten kaipaan Assarin salaatti­pöytää kaikessa rujoudessaan. Jos haluaisi syödä tuoreita vihanneksia kotona, pitäisi käydä jatkuvasti kaupassa. Ja niiden pilkkominen ja suikalointi, kauheaa. 

Muistelen lämmöllä lapsuuden TV-shop-mainosta, jossa perhepiiri keskusteli aamupalalla mitä mainioimmasta Magic Bullet -nimisestä blenderistä ja sen ominaisuuksista. Se näytti tekevän ruoanlaitosta niin helppoa. Oli myös Bullet Express ja mitä muuta, 15 sekunnissa teki jonkun juustokakun.
 

vt: Hitto kun tekisi mieli tilata Magic Bullet! Ja siis voimia Heikille!

Aika vähän oon hakenu ruokaa tai tilannu. Pari kertaa hain Kupittaan cittarista sushia. Yks kerta tilasin Woltin kautta ruokaa. Tuli semi vaivaantunut olo, kun seurasi appista kymmenen minuuttia, kuinka riistetty wolt-kuski pyöri kadulla yrittäen etsiä oikeaa taloa. 
 

mt: Nyt on tehnyt normaalia enemmän mieli palkita itseä onnistumisista jollain hyvällä. Joissain uutisjutuissa on pohdittu sitä, miten poikkeustila vaikuttaa syömiseen ja liikkumiseen. Syömmekö entistä epäterveellisimmin, jääkö liikunta pois?

Ehkä. Ja toisaalta: mitä sitten? Kyllä olen ansainnut tämän lakritsin!

Pari ekstrakiloa ei ehkä haittaa, jos on muutenkin luksusta olla kotona. Toisilla sitä mahdollisuutta ei ole.
 

tp: Nyt ei toisaalta ole kauheasti ollut muuta tekemistä kuin syödä. Kauas on ihmiskunta päässyt. Historioitsija Yuval Noah Harari on pohtinut, että vilja kesytti ihmiset – eikä niin, että ihmiset kesyttivät viljan. Ihmisen ansiosta vilja varmisti oman elonsa, ihmiset taas joutuivat raskaan työn ja huonon mutta varman ravinnon pariin. Se mahdollisti myös pysyvän asutuksen, mikä taas altisti kulkutaudeille. 

Nyt Prisma on minun viljapeltoni, kerrostaloasunto muonamiehen mökkini. Elämäni riippuu tuotantoketjusta, jonka loppupäässä on pussi Porin poika -ruisleipää.
 

vt: Itsellänikin toi itsensä palkitseminen aika vahvana pienimmänkin asian jälkeen. On myös tultu juotua alkoholia jonkun verran. Aika monena päivänä on täytynyt nostaa maljaa jollekin pienelle esim. sille, että näin tänään niin hemmetin söpön koiran. Mille tänään kilistettäisiin?

Itseäni ahdistaa kyllä liikkumattomuus ja ylensyönti. Tulee huono olo. Uintiharrastuskin oli niin mukavasti lähtenyt käyntiin ennen poikkeustilaa. Ehkä se kapselijuttu on ihan hyvä idea. Ei tarvitsisi miettiä ruokaa ja syömistä niin paljon, eikä näin olisi niin hemmetin vinoutunut suhde ruokaan.
 

tp: Ruoka on muutenkin niin etuoikeutetussa asemassa yhteiskunnassa. Sallittua on niin ylensyönti, superfoodit kuin 70-luvun reseptikirjojen käyttäminen. Ja kaikki se epätehokkuus! Liikenteessä on liikennesäännöt, mutta ruokaillessa saa porsastella miten haluaa. Odotan mielenkiinnolla, tuoko huoltovarmuusnäkökulma yleiseen keskusteluun uusia painotuksia ruoasta.
 

mt: Uutiset siitä, että poikkeustila on nostanut kotimaisen ruoan kysyntää kymmenillä prosenteilla, tuo ainakin minulle toivoa. Kotimaisuus ei tietysti aina tarkoita terveellistä tai ekologista, mutta ehkä kriisi saa meidät ajattelemaan enemmän sitä, mistä ruokamme tulee ja miten se tuotetaan. Vaikka ihmiskuntana olemme kyllä ansainneet tulevaisuuden, jossa 2070-luvulla sen ajan lasselehtiset neppailevat Suomen Kuvalehdessä ravintokapseleiden finesseillä.
 

Lue lisää

Kuplassa

Yksi lihansyöjäkasvi. Yksi asunto. Neljä pitkää viikkoa. Toimittaja Vy Tram kirjoitti selviytymisestä poikkeustilasta. (3/2020)