Mielipiteet
04.03.2021

Kolumni: Hyvät yöunet vai vähän parempi essee? – Enää en uhraa hyvinvointiani all-nighter-opiskelujen vuoksi

Teksti:
Iida Virtanen
Kuvat:
Teemu Perhiö

Jos opiskelijan pitää palauttaa essee seuraavan viikon sunnuntaina kello 24, milloin se kannattaa palauttaa?

Omasta ja opiskelijatovereideni käytöksestä päätellen sunnuntai-iltana joskus yhdentoista jälkeen. Yhdeltä, jos opettaja ei ole hirveän tarkka. Ja jos yhdeltä ehtii, niin kai kolmeltakin. Kuka niitä keskellä yötä lukee.

Tentteihinkin ehtii lukea edeltävänä yönä. Miksi muuten kirjasto tarjoaisi yölainoja, jotka saa noutaa kolme tuntia ennen sulkemisaikaa ja palauttaa seuraavana aamuna?
 

Opiskelijaelämä ei varsinaisesti kannusta järkevään unirytmiin. Vaikka kaiken tietysti voisi tehdä reilusti ennen keskellä yötä koittavaa deadlinea, ei niin kuitenkaan tee.

Vasta viime vuonna tajusin, kuinka ehdin kyllä hoitaa elämässäni kaikki muut velvollisuudet, mutta en omasta hyvinvoinnistani huolehtimista. Opiskelu, uudet televisiosarjat ja jopa tiskaus olivat unta tärkeämpiä. 

Ajatus siitä, että nukkuisi kahdeksan tuntia yössä, tuntui yhtä älyttömältä kuin lapsuudessa kuultu kehotus liikkua joka päivä kaksi tuntia. Kenellä muka on aikaa sellaiseen? 
 

Nukutaan sitten haudassa, eikö? Kuten Matthew Walker bestsellerissään Miksi nukumme: unen voima huomauttaa, tätä elämänohjetta noudattamalla kuolee nopeammin ja viettää  huonolaatuisemman loppuelämän. 

Univaje heikentää vastustuskykyä ja muistia sekä lisää riskiä Alzheimeriin, syöpään ja vähän kaikkeen sellaiseen, minkä valossa ei tunnukaan enää hirveän tärkeältä valvoa yöt läpeensä väsäämässä maailman parasta esseetä. 

Pahinta on, etteivät pitkät viikonloppuaamut riitä kompensoimaan kaikkea viikon aikana menetettyä unta. Univelkaa ei siis voi kuroa kiinni, vaan korko kasvaa yöstä toiseen.
 

Päätin ottaa tavoitteekseni nukkua seitsemän tuntia yössä. Vaikka siitä välillä lipsunkin, ero aiempaan on selkeä: voin paremmin, olen vähemmän ahdistunut ja saan kaiken tehtyä ripeämmin nyt, kun en ole kroonisessa univajeessa.

Erinäisiä deadlineja on kuitenkin yhä enemmän kuin minulla itsekuria. Joskus työhön ei todella ehdi tarttua ennen sunnuntai-iltaa. Vaikka ahdistus ja Alzheimer eivät yhdessä yössä iskekään, tiedän, että jos laiminlyön uneni kerran, teen niin todennäköisesti toistekin. 

Sen sijaan, että aina joustan oman hyvinvointini piikkiin, olen keksinyt jotakin mullistavaa: ennen all-nighter-kahvin keittämistä pohdin, pystyisikö riittävän hyvän esseen palauttamaan niin, että ehtii vielä nukkumaankin.

Toistaiseksi on pystynyt.
 

Lue lisää

Nämä neljä mekanismia auttavat stressistä palautumiseen – kohtuuttomat vaatimukset, kiire ja vähäiset resurssit eivät silti self-helpillä muuksi muutu, tutkija sanoo

Tohtorikoulutettava Elina Honkasalo kertoo, että työstä aiheutuva stressi on lisääntynyt. (1/2021)

Kolumni: Saatavilla ei tarvitse olla 24/7

Kiireestä on tullut normi. Individualismiin sairastunut uusliberalistinen yhteiskuntamme mittaa yksilön arvon tämän tuottavuudella ja saavuttamilla suorituksilla, Jasmin Vahtera kirjoittaa kolumnissaan. (1/2020) 

Kolumni: Migreenin takia joudun välillä tekemään enemmän kuin muut – eikä se tunnu reilulta

Marie Blom täytti ensimmäisen päänsärkypäiväkirjansa yhdeksänvuotiaana. (2/2020)