Kolumni
18.10.2019

Kolumni: Ihastun ihmisiin, jotka swaippaan vasemmalle

Teksti:
Vy Tram
Kuvat:
Kira Björklund

Olen käyttänyt Tinderiä vuodesta 2014 lähtien. Silloin koin sovelluksen käytön vaivattomaksi ja hauskaksi tavaksi etsiä uutta seuraa. 

Tinderin ominaisuudet ovat muuttuneet näistä alkuajoista, mutta niin myös minun tapani käyttää sitä. Ennen jaksoin tutustua muiden profiileihin ja mätchäilin yhteisten kiinnostusten kohteiden perusteella.

Pidemmän käytön jälkeen minua alkoi hallita mentaliteetti, jossa luulin tietäväni, mitä etsin, ja aion etsiä niin kauan kunnes se tulee vastaan. 

Luulisi, että nettideittailu toisi enemmän mahdollisuuksia, mutta sen sijaan runsaat mahdollisuudet ovat lisänneet valinnanvaikeutta. Olen älyttömän pikkumainen eikä mikään tunnu kelpaavan. Kai siellä jossain on jotain vielä parempaa?
 

Juuri ilmestyneessä Ulkonäköyhteiskunta-kirjassa (Into, 2019) kerrotaan sosiologi Eva Illouzin tulkinnasta, jonka mukaan teknologiavälitteinen pariutuminen johtaa niin sanottuun tunteiden kapitalismiin, jossa korostuvat massatuotannon lait: runsaus, tehokkuus, rationaalisuus ja standardointi. Ihmissuhteet muuttuvat ikään kuin kulutustavaraksi.

Tarjontaa löytyy niin paljon, että jokaisen kontaktin voi korvata uudella.

Tunnistan tunteiden kapitalismin omassa tavassani käyttää Tinderiä. Olen todennäköisesti jo tuominnut henkilön tylsäksi lukematta esittelyä.  Swaippaan armotta vasemmalle ihmisiä, jotka eivät kykene profiilikuvallaan herättämään kiinnostustani sekunneissa. Mutta sehän on vain pelin henki?

Oman turhamaisuuteni lisäksi turhauttavaa on myös sen totuuden käsittäminen, kuinka nopeasti ja armottomasti minua arvioidaan. Tinderin takia koin aiempaa enemmän ulko­näköpaineita.

Piti jatkuvasti pitää yllä mielenkiintoista kiiltokuvaa itsestään, vaikka todellisuudessa olen juuri se maailman tylsin ihminen, joka makaa yksin kotona tuijottamassa puhelimen näyttöä.
 

Olen luopunut Tinderistä, sillä olen huomannut, miten eri tavalla suhtaudun toisiin ihmisiin virtuaalisen maailman ulkopuolella. Olen avoimempi, ystävällisempi ja yleisesti ottaen suhtaudun paljon inhimillisemmin muihin. En ajattele, että ehkä seuraava vastaantulija olisi kiinnostavampi.

Nykyään ihastun ihmisiin, joita swaippaisin Tinderissä vasemmalle.

Viimeksi taisin ihastua kaverini opiskelijatoveriin, joka oli mielettömän ystävällinen ja lämmin. Hänellä oli myös pitkä letitetty parta, mitä olisin pitänyt Tinderissä epäviehättävänä, mutta siinä tilanteessa se oli oikein puoleensavetävä.

Lue lisää

Kolumni: Yöjuoksuja ja vispilänkauppaa

Toimittaja Pihla Hänninen pohti kolumnissaan, miksi emme siltikään elostele menemään, vaikka deittailu ja kepeät seksisuhteet liitetään vahvasti nykyaikaan. Ei sitä ennenkään kainosteltu. (4/2018)

Toisiimme kahlitut

Puolet liitoista päättyy eroon, loput pariterapiaan. Satunnaista seuraa löytyy helposti, sillä netissä kenellä tahansa käy flaksi. Miksi hakeudumme silti niin vimmaisesti parisuhteisiin, vaikka maailma on vapaampi kuin koskaan aiemmin? (7/2014)