Kolumni
09.10.2020

Kolumni: Kukaan ei varoittanut, että vaihtarina voi jäädä yksin

Teksti:
Erik Ruotsalainen
Kuvat:
Teemu Perhiö

Monelle meistä vaihto-opinnot tulevat tutuksi toisen käden tarinoista, joilla on oma erityinen paikkansa yliopistolaisessa folkloressa.

Kukapa ei joskus olisi kuullut sitseillä tai bileissä kertomuksia kummallisista dormikämppiksistä, kiusallisista tilanteista kerroskeittiöissä, jekkubatteryistä bar crawleilla, tai suomalaisten kirosanojen opettamisesta espanjalaisille.

Tällaiset pikku anekdootit luovat odotuksia myös niille, jotka päättävät vaihtoon lähteä. 

Matkustin kevätlukukauden alussa toiveikkaana Tukholmaan, ja odotin, no, jos en nyt ikimuistoista elämystä, niin edes sellaista, jota kelpaisi muistella: ehkä muutama ystävä tai kokemus, joista voisin kertoa Osiksella tai Proffassa, kun ihmiset väistämättä kysyvät, kuinka siellä vaihdossa meni. 
 

Melko pian orientaatiomenojen ja ryhmäytymisrituaalien laannuttua huomasin kuitenkin olevani aivan yksin.

Päiväni kuluivat suurimmaksi osaksi pikku solussani Netflixin tai videopelien parissa. Läppärin äärellä istuskelun lomassa laitoin pikanuudeleita tai muita eineksiä, jotka sattuivat budjettiin sopimaan. 

Päivien vääjäämättä pidentyessä aloin uskaltautua kävelyille. Kantakaupungin jugendtyyli ja versova luonto loivat pikkiriikkisiä onnen saarekkeita muuten surkeaan arkeen. 

Lopulta vaihto loppuikin koronaviruksen saavuttua Pohjoismaihin. Oloni oli helpottunut, mutta myös pettynyt. Eipä nimittäin kertynyt tarinoita kerrottavaksi.
 

Ennakko-odotusteni vuoksi tuntui oireelliselta, ettei vaihdossa yksinkertaisesti ollutkaan kivaa. Lähtijöitä kyllä varoiteltiin kulttuurishokista, mutta yksin jäämisestä ei sanottu mitään. 

Ryhmäytyminen kuitenkin tuntuu pitkälti olevan arpapeliä, jossa luonteeltaan jurompien on vaikea voittaa. Myönnettäköön, etten viitsinyt osallistua kaikkiin vaihtariryyppäjäisiin, eikä yliopiston käytävillä aina irronnut tutuille kasvoille small talkia. Yksinolo oli silti sietämätöntä.

Sellaisesta kenenkään ei tarvitsisi kärsiä. Toivon, että opiskelijoina tekisimme parhaamme, jotta kaupunkiimme saapuvat vaihtarit eivät jäisi yksin. 

Vaihtoon lähtevien tai jo siellä olevien ei kannata minun kokemuksiani säikähtää, mutta suosittelen varautumaan tylsyyteen. Mielikuvat Erasmus-elämän kepeydestä eivät aina pidä paikkaansa.
 

Lue lisää

Oo siellä jossain mun

Seurustelukumppanin vaihto-opiskelu voi vesittää parisuhteen, jos yhteispeli ei etänä toimikaan. Miten pitää suhteen kipinä yllä, kun välimatkaa on tuhansia kilometrejä? (10/2011)