Kolumni
25.10.2018

Kolumni: Kuolonkorjuu

Teksti:
Lassi Vihko
Kuvat:
Sampo Rouhiainen

Tulvat, hurrikaanit ja maanjäristykset riepottelevat maailmaa, mutta Suomessa elämä tuntuu edelleen vakaalta. Kotimaamme historiasta löytyy kuitenkin ympäristökatastrofi, joka harvensi maamme väkilukua jopa kolmanneksella.

Joka vuosi uutisoidaan edellistä useammin ilmastonmuutoksen aiheuttamista luonnonkatastrofeista, ja kahvipöytäkeskusteluja dominoivat huoli ja riittämättömyyden tunne. Mitä minä voin tehdä?

Tätä kysymystä on ruodittu mediassa IPCC:n raportin julkaisemisen jälkeen ehkä enemmän kuin koskaan. Uutisten synnyttämä pelko ja syyllisyys aiheuttavat useissa sen, että vaikea aihe lakaistaan maton alle.

Omaa torjumisreaktiota vauhdittaa ajatus siitä, että ilmastonmuutoksen aiheuttamat luonnonkatastrofit tapahtuvat kaukana omalta takapihalta.

HISTORIA KERTOO toista tarinaa. Keskiajalla alkanut, pieneksi jääkaudeksi kutsuttu ajanjakso eskaloitui 1600-luvun lopulla ennätyskylmiin vuosiin. Yhdeksi syyksi kylmyyteen on esitetty useiden tulivuorenpurkauksien vaikutukset ilmakehään vuosisadan viimeisellä vuosikymmenellä.

Suomea piinanneet suuret kuolonvuodet 1695–1697 korjasivat pois jopa kolmanneksen maan väestöstä. Turun yliopiston nykyisistä lähes 20 000 opiskelijasta nälkä ja taudit olisivat tappaneet määrällisesti esimerkiksi kaikki humanistisen ja lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijat.

Viljasadot tuhoutuivat kylmien kesien ikeessä, eikä karjaa riittänyt syötäväksi pitkään. Lehmien jälkeen ravinnoksi kelpasivat jopa hevoset ja koirat. Hätäruokana käytettiin muun muassa pettua, jäkälää sekä pistävän makuista ja myrkyllistäkin suovehkaa.

Ruoan loputtua nälkäiset kerjäläiset lähtivät kuljeksimaan maanteillä ja kaupunkien kaduilla. Lavantauti, punatauti ja pilkkukuume levisivät proteiinin puutteesta turvonneiden kerjäläisten mukana mustan surman tapaan.

VUONNA 1699 Pielisjärven talvikäräjillä Marketta Pertuntytär tunnusti hirvittävän rikoksen: miehen sairastuttua vakavasti ja ruoan loputtua Marketta oli yhdessä esikoisensa Kaarlen kanssa päättänyt teurastaa perheen nuorimman pojan ruoaksi. Myöhemmin kerjuumatkalla kohti Juukaa heidän seuraansa lyöttäytyi 10-vuotias Juhani-poika, joka koki pian yhtä kurjan kohtalon.

Marketta tuomittiin käräjillä kuolemaan, ja tapaus jäi elämään paikallisena kauhutarinana ja ehkäpä nälkävuosien synkimpänä esimerkkinä.

Lassi Vihko
Kirjoittaja ei ole kuolemassa nälkään, vaikka ateriavälit välillä venyvätkin liian pitkiksi.

 

Lue lisää:

Lounais-Suomen talousihme

Viime viikolla mediassa tuuletettiin Varsinais-Suomen erinomaisilla työllisyysluvuilla. (10/2018)

Kolumni: Liian hulluna kirjoihin

Olisi helppo kuvitella himohamstraaminen vain nykypäivän ilmiöksi. Pakonomaisella keräilyllä on kuitenkin yllättävän pitkä – ja synkkä historia. (9/2018)