Kolumni
03.04.2018

Kolumni: Laman lapsilta trendi-ilmiöksi

Teksti:
Nelli Lapintie
Kuvat:
Peppi Hellén

”HALVALLA LÄHTEE, kunhan pääsen eroon”, kertoo ilmoitus Facebookissa.

Kirppismyynti on käynyt helpommaksi kuin kulmakaupassa käynti. Kallio kierrättää -ryhmässä eräs tyttö myy omaisuutensa, koska on ”täysin PA” ennen lomamatkaa. Nettikirppiksistä on tullut kaupunkilaisten pelastava maalaisyhteisö.

Toisin oli, kun Suomi rimpuili laman kourissa.

Synnyinvuottani 1991 voi syystä kutsua dramaattiseksi. Neuvostoliitto hajosi, Suomen keskuspankki romahti ja työttömyys kasvoi hurjaa vauhtia. Viidensadan markan farkut eivät kuuluneet lapsuuteeni Helsingin kaupungin vuokratalokorttelissa.

Millenniumia lähestyvässä Pikkuhuopalahdessa ei juuri ollut palveluita ruokakaupan ja kampaamon lisäksi. Torin laidalla tönötti yksi poikkeus: pieni kirpputori. Kuumeisesti odotetut reissut tavaraa tulvivaan puotiin olivat kuin seikkailuja vieraan maan basaariin.

SUOMESSA kirpputorit alkoivat saavuttaa suosiota juuri 90-luvun laman aikaan. Tuolloin niissä ei niinkään ollut kyse kierrättämisen ilosta, vaan aidosta tarpeesta. Kuten kirppuinen nimi kertoo, käytettyihin vaatteisiin on assosioitu myös köyhyyttä ja likaisuutta.

Oman innostukseni rikkoi koulukaverini kummasteleva kysymys: ”Siis, onko joku käyttänyt tota sua ennen?” Tajusin, että kirpputoreilla ei käydä joka perheessä.

Vähitellen omassa elämässäni kirpputorit unohtuivat myös, jonnekin ensimmäisen Seppälä-reissun ja kohentuneen taloustilanteen välille.

NYKYÄÄN trenditietoiset jonottavat muotibloggarien jämävaatteita, ja nouseva räppäri Cledos kertoo Bassoradion haastattelussa, että hänen kaveriporukkansa vaatteet ovat kirpputoreilta ”eikä se ole mikään salaisuus”.

Monien vanhan koulukunnan kivijalkakirpputorien aika on kuitenkin eittämättä ohi. Lapsuuden lähikirppiskin on lyönyt lapun luukulle.

Itsekin löysin kirppikset uudestaan vasta UFFin hintojen tuplaannuttua, ja nykyään metsästän muiden tapaan ”löytöjä” netistä ja tapahtumista.

Alkuun hype tuntui laman jälkimainingeissa kasvaneelle merkilliseltä, kuin kahden maailman kohtaamiselta. Näivettynyttä collegepaitaa kolmellakymmenellä eurolla myyvä vintage-putiikki saa tuntemaan niin edelleen.

Enää ketään ei hävetä, että kengät on ajanut sisään joku muu.

Nelli Lapintie
Kirjoittaja on toimittaja, joka kuuluu Facebookissa 24:ään eri kierrätysryhmään.

Lue lisää:

Kolumni: Suurempi kuin Koivisto

Suomalainen musiikki menestyy nyt maailmalla paremmin kuin koskaan, mutta ”kansainvälisyys” ei ole itseisarvo. (2/2018)

Kolumni: Sisällissodan peikonlehdet

"Isoihin saleihin sopi muodikkaita taateli- ja kentiapalmuja, työläiskortteleiden huoneisiin oli valittava pienemmät kasvit." Wilhelmiina Palonen ruotii vihervillityksen ja yhteiskuntaluokan suhdetta. (1/2018)

Kolumni: Huhuja, pizzaa ja verikylpyjä

Sanotaan, että elämme nyt totuudenjälkeistä aikaa. Omaan maailmankuvaan parhaiten sopivia faktoja on kuitenkin suosittu läpi historian. (2/2017)

Yliseksualisoitunut rappioyhteiskunta

Paljas pinta on herättänyt närkästystä vuosikausia. Kyllä ennen vanhaan likainen seksuaalisuus ymmärrettiin lakaista makuuhuoneen oven taakse – ymmärrettiinhän? (3/2017)