Kolumni
12.05.2020

Kolumni: Migreenin takia joudun välillä tekemään enemmän kuin muut – eikä se tunnu reilulta

Teksti:
Marie Blom
Kuvat:
Teemu Perhiö

Täytin ensimmäisen päänsärkypäiväkirjani yhdeksänvuotiaana.

Minun ei ollut hyvä olla, mutta ei kolmasluokkalainen voi vielä tietää, mitä pitäisi tehdä. 

Opin jo hyvin nuorena, ettei päänsärky ole syy lintsata koulusta. Ei vaikka kipu olisi kuinka voimakasta. Ala-asteen terveydenhoitaja antoi aina vain uuden päiväkirjan täytettäväksi. Joskus hän lähetti minut käymään optikolla sekä silmälääkärillä. Näössäni ei ollut mitään vikaa. 

Päänsärkyjeni oletettiin kai olevan ohimeneviä.
 

Lukioon saakka kärvistelin kokoa ajan pahentuvien päänsärkykohtauksieni kanssa ilman sen kummempaa apua. Vanhempani olivat onneksi myötätuntoisia ja antoivat tukea.

Tuli kuitenkin se päivä, kun olin tarpeeksi vanha tajuamaan itse, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Näkökenttääni ilmestyi harmaa alue. 

Lääkäri antoi diagnoosiksi esioireellisen migreenin.

Vasta yliopistossa olen ensimmäistä kertaa jäänyt kotiin migreenikohtauksen takia. Se on pieni riski, sillä kieltenlukijana minulla on 80% läsnäolovelvollisuus lähes kaikilla oman oppiaineeni tunneilla. 

Ajoittain oloni on kuitenkin niin paha, etten pysty nousemaan sängystä ylös. Kipu on tuskallista ja himmeimmätkin valot tuntuvat häikäiseviltä. 

Poissaolojen takia teen usein korvaavia tehtäviä. Niihin voi mennä tuntitehtäviä enemmän aikaa. Toki rästiin jääneet tuntitehtävätkin pitää tehdä. Tuntuu epäreilulta, että sairauteni takia joudun välillä tekemään enemmän kuin muut. 
 

Kunpa migreeniin suhtauduttaisiin yhtä suopeasti kuin lukihäiriöön. Siitä kärsivät saavat jo peruskoulusta lähtien helpotusta opiskeluunsa. 

Migreeni on hyvin yleinen sairaus juuri nuorilla aikuisilla. Siksi oppilaitosten olisi hyvä miettiä, miten voisivat auttaa sitä sairastavia henkilöitä välttymään ylimääräiseltä työurakalta ja stressiltä. 

Arvosanaa laskemalla ja lisätehtäviä antamalla tulee vain rankaistu olo. En minä tätä ole halunnut enkä pyytänyt.

Ei ole opiskelijan eduksi mennä kouluun kärvistelemään migreenin kourissa. Se ei edistä opiskelijan oppimista eikä hyvien tuloksien saavuttamista. 

Pelkkä työmäärän vähentäminen ei kuitenkaan tuntuisi reilulta. Teen mielelläni sen mitä muutkin. 

Sen sijaan migreenipotilaille voisi antaa niin sanotun uuden mahdollisuuden: deadlineja voisi siirtää tiukan paikan tullen ilman vaikutusta arvosanaan. 

Aikatauluissa joustaminen ei mielestäni ole keneltäkään pois. Päinvastoin se auttaisi meitä migreenistä kärsiviäkin pysymään kiinni samoissa mahdollisuuksissa kuin muutkin.
 

Lue lisää

Kivulias koulutus

Joskus nuori aikuinen sairastuu opiskeluvuosina niin vakavasti, ettei opintoja voi edistää toivottuun tahtiin. Silloin toimeentulosta tulee monimutkaista. (9/2015)