Kolumni
11.02.2020

Kolumni: Saatavilla ei tarvitse olla 24/7

Teksti:
Jasmin Vahtera
Kuvat:
Teemu Perhiö

Puhelin pirisee taukoamatta. Lounas hotkitaan, tai jätetään väliin kokonaan.

Työt kasautuvat ja deadlinet paukkuvat. Illalla on niin poikki, ettei jaksa mitään.

Kiireestä on tullut normi. Individualismiin sairastunut uusliberalistinen yhteiskuntamme mittaa yksilön arvon tämän tuottavuudella ja saavuttamilla suorituksilla.

Kiire määrittää ja pönkittää statustamme. Olemme oppineet ajattelemaan, että kova kiire on tärkeän ihmisen merkki.

Thorstein Veblenin (1899) klassisessa tutkimuksessa joutilaasta luokasta saatiin selville, että ylemmät yhteiskuntaluokat nauttivat sekä suurista tuloista että suuresta määrästä vapaa-aikaa. Jos oli statusta, oli myös aikaa.

Nykyään joutilaisuus liitetään lähinnä työttömyyteen tai muutoin huonoon sosiaaliseen asemaan. Jos ei ole koko ajan kiire, ei ole yhteiskunnan silmissä aktiivinen, aikaansaava, määrätietoinen tai kunnianhimoinen.
 

Jo 1970-luvulla ruotsalainen ekonomi ja konservatiivipoliitikko Staffan Linder totesi, ettei taloudellinen kasvu ole johtanut ennustettuun vapaa-ajan lisääntymiseen.

Niinpä. Juoksemme arkipäivät kilpaa kellon kanssa, jotta voisimme rastittaa edes osan to do -listoistamme. Vapaa-aikakin täyttyy kellon tuijottelusta, sillä aika on rahaa.

Länsimainen yhteiskunta on opettanut meidät vaatimaan koko ajan lisää niin itseltämme kuin toisiltamme. On oltava menossa, tekemässä ja aikaansaamassa.

Älypuhelinten aika on saanut päämme entistä enemmän pyörälle, kun vaikuttaminen on mahdollista useassa paikassa samanaikaisesti. 

Myös syyllisyyden kokeminen on lisääntynyt. Sohvalla maatessa päässä pyörivät ajatukset kaikista niistä asioista, joita pitäisi olla tekemässä.

Paahdamme päättöminä eteenpäin itsemme ja terveytemme kustannuksella. Onko meidän todella käytävä burnoutin tuolla puolen ymmärtääksemme elämäntyylimme järjettömyyden?

Mikäli paineet ja aikapula niin opiskelussa kuin työelämässä jatkuvat nykyisen kaltaisina, eivät joogaaminen tai mindfulness meitä pelasta. Ehkä hetkellisesti, mutta eivät lopullisesti.
 

Asioihin tarvitaan muutos. Se voi alkaa esimerkiksi siitä, että rauhoittaa opiskelu- ja työpäivän jälkeisen illan sulkemalla puhelimesta kaikki sähköpostit.

Tai että sisällyttää viikkoon päiviä, jolloin tekee vain itselleen merkityksellisiä asioita. Esimerkiksi katsoo koko päivän elokuvia ja antaa ajan liukua.

Saatavilla ei tarvitse olla 24/7. Vapaa-aika on sallittua ja erittäin suositeltavaa.
 

Lue lisää

Kolumni: Ihastun ihmisiin, jotka swaippaan vasemmalle

Toimittaja Vy Tram kertoo luopuneensa Tinderistä, koska on huomannut, miten eri tavalla suhtautuu toisiin ihmisiin virtuaalisen maailman ulkopuolella. (6/2019)

Keskustelu: Mistä milleniaalien ahdistus kumpuaa?

Syyskuussa 2019 Long Play julkaisi Oskari Onnisen laajan artikkelin ”Tarpeettomia ihmisiä”, jossa Onninen ei tajua, miksi hänen ikätoverinsa ovat niin ahdistuneita kaikesta. Tilastojen mukaan näillä  ”tarpeettomilla” milleniaaleilla pitäisi olla asiat paremmin kuin hyvin. Mistä tämä jatkuva ahdistus kumpuaa? Tutkijoiden mukaan yksi syy on internet. (6/2019)