Kolumni
23.02.2018

Kolumni: Suurempi kuin Koivisto

Teksti:
Miikka Rusi

Suomalainen musiikki menestyy nyt maailmalla paremmin kuin koskaan, mutta ”kansainvälisyys” ei ole itseisarvo.

Tiedätkö, mikä oli Suomen ensimmäinen suuri populaarimusiikillinen vientimenestys? Vastaus ei ole Daruden Sandstorm, vaan Rauno Lehtisen vuonna 1963 säveltämä letkajenkka Letkis.

Sen tahtiin hypittiin tanssipaikkojen lattioita puhki ympäri Eurooppaa jo kymmenen vuotta ennen kuin Ville ”Darude” Virtanen oli syntynyt.

Letkiksen kansainvälisen läpimurron hetki on kuvattuna huvittavalla tavalla Lehtisen elämäkerrassa. Kun hän sai yhtyeensä kanssa kuulla singlen myyneen Saksassa parisataatuhatta kappaletta, soittajien ensimmäinen ajatus oli kirjan mukaan ”kiva kiva, eiköhän lähdetä keikalle Kälviälle”.

Kenellekään ei tullut mieleenkään peruuttaa maakuntakeikkoja Suomessa ja ottaa ensimmäistä lentoa Saksaan.

1980-LUVULLE tultaessa kansainvälisen läpimurron yrittäjiä löytyi Suomestakin jo useampia. Osaaminen ei musiikkiviennin suhteen ollut maassamme oikeastaan lisääntynyt, mutta sitä korvasi valtava yritteliäisyys.

Tuulipukurock-yhtye Bogart Co. on hyvä esimerkki bändistä, jonka tärkein päämäärä perustamisestaan lähtien oli kohota maailmansuosioon – vaikka väkisin.

1990-luvun ilmiö oli puolestaan suomenkielisten artistien yllättävät kielikokeilut. Englanninkielisen julkaisun tekivät ainakin seuraavat suomeksi laulaneet yhtyeet: Neljä Ruusua, Nylon Beat, Apulanta, Tehosekoitin, Movetron ja Aikakone.

Vaihtuneen kielen lisäksi näitä äänitteitä yhdistää se, että harva muistelee niitä lämmöllä. On surullinen kohtalo olla liian suuri esiintyjä Suomeen, mutta liian pieni muuhun Eurooppaan.

TÄLLÄ VUOSITUHANNELLA Suomen musiikkivienti on ottanut valtavia kehitysaskeleita. Vuonna 1999 musiikkiviennin kokonaismarkkina-arvo oli noin neljä miljoonaa euroa. Uusin tilastotieto on vuodelta 2016, jolloin summa kohosi jälleen uuteen ennätyslukemaan, 45 miljoonaan euroon.

Kotimaisen musiikin kansainvälinen kysyntä on hieno asia. Toisaalta on hyvä muistaa, että suomalaisen musiikin arvo ei määrity pelkästään sen kautta, kuinka se pärjää ulkomailla. Eikä jokaisen artistin tietenkään edes tarvitse haikailla maailmalle.

John Lennon tunnetusti sanoi Beatlesin olevan suositumpi kuin Jeesus. Suosikissa 7/1985 Neumann puolestaan väitti, että Dingo on suositumpi kuin Mauno Koivisto.

Sekin oli ihan hyvä saavutus.

Miikka Rusi

Kirjoittaja on toimittaja, joka pahoittelee, jos päässäsi soi nyt Sandstorm tai Letkis.

Lue lisää

Kolumni: Sisällissodan peikonlehdet

"Isoihin saleihin sopi muodikkaita taateli- ja kentiapalmuja, työläiskortteleiden huoneisiin oli valittava pienemmät kasvit." Wilhelmiina Palonen ruotii vihervillityksen ja yhteiskuntaluokan suhdetta. (1/2018)

Kolumni: Pidetään homma aitona

Kirjailijoiden keskinäinen nokittelu on osoitus siitä, että kaunokirjallisuus voi olla kilpailulaji siinä missä räppikin. (1/2017)

Kolumni: Huhuja, pizzaa ja verikylpyjä

Sanotaan, että elämme nyt totuudenjälkeistä aikaa. Omaan maailmankuvaan parhaiten sopivia faktoja on kuitenkin suosittu läpi historian. (2/2017)

Kolumni: Yliseksualisoitunut rappioyhteiskunta

Paljas pinta on herättänyt närkästystä vuosikausia. Kyllä ennen vanhaan likainen seksuaalisuus ymmärrettiin lakaista makuuhuoneen oven taakse – ymmärrettiinhän? (3/2017)