Kolumni
22.03.2021

Kolumni: Twitterissä toimittajabrändit ovat täyttävinään kaikki poliitisen nelikentän mielipidelokerot, mutta journalismi typistyy ennalta-arvattaviksi hot takeiksi

Teksti:
Onni Kari
Kuvat:
Kerttu Lindberg

Helmikuussa Instagram-meemitili sodoma_talo julkaisi poliittinen nelikenttä -meemin tunnetuista suomalaisista toimittajista.

Akseleina ovat vasemmalta oikealle kommari-lahtari ja alhaalta ylös nössö-edgelord. Yläoikealla ovat Ulla Appelsin ja Sanna Ukkola, vasemmalla mm. Kaarina Hazard ja Ina Mikkola. Keskemmältä löytyy tuttuja naamoja kuten Oskari Onninen ja kourallinen Hesarin toimittajia.

Nelikentät ovat toimituksissa suosittuja. Niiden avulla vaalikonevastauksista saa rakennettua arvokarttoja, jotka kuvaavat poliittisia eroja ikään kuin objektiivisesti. Hiljattain HS laati kartan sisäisiin riitoihin ajautuneesta Helsingin kokoomuksesta.

Nelikenttäajattelu on levinnyt myös meemiteollisuuteen, sillä kuvaajaan on helppo sijoittaa mitä ja ketä tahansa. Meemeissä akselit ovat yleensä libertarian-authoritarian ja left-right.
 

Sodoma_talon meemiin ikuistetut toimittajat riemastuivat Twitterissä. Nelikenttää pidettiin hauskana ja osuvana.

”Kenties paikkansa pitävin kuva koskaan”, hehkutti Hesarin Tuomas Peltomäki.

Onninen kysyi: ”voiko olla parempaa cv-matskua kuin että olen näemmä Siinä Nelikentässä ainut alle nelivitonen lahtaripuolella”.

Saska Saarikoski vastasi: ”Näkee että on toimittajat asialla. Jos olisi persut me oltaisiin molemmat ihan kommunisteja.”

Toimittajien kokoontuminen meemin ympärille kertoo ammatin homososiaalisuudesta, journalistisesta luokasta, joka elää keskenään omassa todellisuudessaan.

Twitter tuntuu nostaneen toimittajan journalismin perusyksiköksi. Henkilöbrändien kavalkadi on täyttävinään kaikki poliitisen nelikentän mielipidelokerot, mutta samalla journalismi typistyy ennalta-arvattaviksi hot takeiksi.

Journalismin taso voisi nousta, jos toimittajat käyttäisivät Twitterissä energiaa muuhunkin kuin keskinäiseen kanssakäymiseen.
 

Olisi helppo vain syyttää Twitteriä, mutta vika ei ole some-alustoissa vaan käyttäjissä.

Twitter mahdollistaa asioiden seuraamiseen mistä eri aiheesta tahansa, mistä näkökulmasta tahansa ja mistä päin maailmaa tahansa. Monissa maissa sosiaalinen media on ainoa paikka, jossa asioista voi puhua kriittisesti.

Suomalainen toimittaja on globaalisti etuoikeutetussa asemassa. Journalistinen vapaus ansaitsisikin tulla paremmin käytetyksi.

Esimerkiksi vasta nyt on alettu keskustella siitä, pitäisikö valtion rahoittaa omaa roketekehitystä ja -tuotantoa. Miksi tästä ei puhuttu jo vuosi sitten?

Keskustelu käynnistyi, kun toimittajat Joona-Hermanni Mäkinen ja Ilari Kaila kirjoittivat aiheesta Jacobin-verkkolehdessä – ei siis henkilöbrändäytyneen median ytimestä, vaikka Mäkisen naaman voikin sodoma_talon meemistä löytää.
 

Lue lisää

Essee: Haukuton kampus – ylioppilaskuntien vahtikoirat ovat pulassa, kun opiskelijoita ajatellaan vain asiakkaina

Toimittaja Wilhelmiina Palonen kommentoi Tylkkärissä 6/19 ylioppilaslehdistä käytyä keskustelua. Jotain haluttaisiin selvästi tehdä uudella tavalla, mutta on vaikea saada kiinni siitä, mihin ollaan tyytymättömiä ja mitä lehdiltä käytännössä toivottaisiin. (6/2019)