Kolumni
20.08.2018

Kolumni: Voiko ihminen päättää olla eläin?

Teksti:
Anni Savolainen
Kuvat:
Nella Keski-Oja

Ihminen sekä inhimillistää eläintä että eläimellistää ihmistä. Se, että ei näe inhimillisyyttä eläimissä, voi johtua empatian puutteesta.

Harva pitää ihmistä eläimenä. Silti tuntuu, että näemme itsemme yhä useammin kanssanisäkkäinä, ja kenties kasvissyönnin suosion lisääntyminen on yksi merkki tästä.

Jollain tapaa eläimellisyytemme on kuitenkin aina ollut läsnä, osoitammehan sitä myös erilaisten ilmaisujen kautta. Suomen kielessä on valtavasti eläinpohjaisia sanoja ihmisten kuvailuun. Niiden avulla pehmennämme muuten voimakkaita kuvauksia vahvoista tunteista, mokailuista, erityispiirteistä, haluista ja voimasanoista.

On siis hellempää vasikoida, sikailla, kukkoilla, käärmeillä ja apinoida. Voimme hyvin hirnua, olla kännissä kuin käki, kalastella kehuja, syödä kuin hevonen ja hamstrata. Tuttuakin kuvailemme ehkä mieluummin vastarannan kiiskeksi kuin oudoksi riitapukariksi.

TOISAALTA inhimillistämme myös eläimiä, tai siis muita eläimiä. Ihmisenkaltaistaminen eli antropomorfismi tarkoittaa inhimillisten ominaisuuksien yhdistämistä paitsi eläimiin, myös elottomiin esineisiin tai kuvitteellisiin kohteisiin. Voidaan vaikka ajatella, että koira
puhuu meille.

Antropomorfismia kokevat nimenomaan kasvissyöjät. Näin väittää varsovalaisen yliopiston tutkimusryhmä, joka luennoi kesällä kansainvälisessä eläintutkimuskonferenssissa Turun yliopistolla. Heidän mukaansa lihansyöjät eivät oikeastaan tunne empatiaa eläimiä kohtaan, kun taas kasvissyöjät kokevat myös psykologista yhteyttä eläimiin. “Too humanlike to increase my appetite”, kuten tutkimuksen nimi sanoo.

KESÄLLÄ sanat kasvijuoma, lihaton ja vegaaninen lisättiin Kielitoimiston sanakirjaan. Kasvisruokatermien hyväksyminen sanakirjaan symboloi aikaamme liittyvää murrosta ja luo osaltaan eläinystävällistä maailmaa.

Onhan meillä nisäkkäillä paljon yhteistä. Muut eläimet voivat kokea samoja tunteita kuin ihmiset – esimerkiksi melankoliaa, nostalgiaa ja katumusta. Tutkimusryhmä käyttääkin termiä ”non-human animals” tuodakseen esille sen, että eläimellisyys on myös ihmisyyttä.

On oma valintamme, miten suhtaudumme kanssanisäkkäisiimme. Kuten sanotaan, empatia ei ole synnynnäinen taito, vaan sitä voi ja täytyy oppia.

Anni Savolainen
Kolumnisti on eläin, joka yrittää ymmärtää ihmistä.

 

Lue lisää:

Kolumni: Nyhtöpettua katovuosien vatsoihin

Ennen viime vuosien kasvisruokavillitystä liha sai rauhassa kölliä suomalaisten lautasella. Silloin harvoin, kun sitä oli. (04/2017)

Kolumni: Huhuja, pizzaa ja verikylpyjä

Sanotaan, että elämme nyt totuudenjälkeistä aikaa. Omaan maailmankuvaan parhaiten sopivia faktoja on kuitenkin suosittu läpi historian. Kolumnissa esimerkkinä Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ennen syntynyt pizzagate. (02/2017)

Kolumni: Eläköön Suomi!

Kolumnistia huvitti, kun mustikkapellavarouhe hävisi hyllyiltä vasta Suomi 100 -logon ilmestyttyä. Käsitys Suomesta on 1800-luvun fennomanian jälkeen muuttunut moninaisemmaksi: on muutakin kuin koti, uskonto ja isänmaa. (12/2017)