Mielipiteet
16.03.2020

Kommentti: Korona laittaa opiskelijaelämän uusiksi – se vaatii meiltä opiskelijoilta ennen kaikkea malttia

Teksti:
Miika Tiainen

Kaikki on peruttu, maalailtiin Noin viikon studiossa DJ Ibusalin Pilalla-biisin tahtiin.

Koronaviruksen aiheuttama muuttunut tilanne on ymmärrettävästi herättänyt huolta myös opiskelijoissa.

Valmistunko ajoissa, järjestetäänkö kursseja? Saanko opintotukea, jos opintopisteitä ei kerrykään tarpeeksi? Ennen kaikkea: valmistunko keskelle alkavaa lamaa?

Yliopisto otti onneksi jo proaktiivisesti selvän kannan vallassaan oleviin kysymyksiin ennen hallituksen julkistamaa poikkeustilaa. Opiskelijalle on annettava mahdollisuus suorittaa kaikki keväälle suunniteltu opetus, jotta opinnot etenevät aikataulun mukaisesti.

Kela puolestaan on ilmoittanut säännösten mahdollistavan “koronaviruksen aiheuttaman poikkeustilanteen huomioimisen opintotuen enimmäisajoissa ja opintojen riittävässä edistymisessä”.

Käytännön järjestelyissä riittää kuitenkin pohdittavaa. Poikkeustila tarkoittaa sitä, että hankalaksi opetusjärjestelyt menevät labraintensiivisillä ja paljon läsnäoloa vaativilla aloilla.

Se vaatii opetushenkilöstöltä suurta luovuutta. Lähiopetus on tarkoitus keskeyttää totaalisesti.

Kriisitilanteissa meiltä kysytään kanttia odottaa ja hyväksyä se, että kaikkiin kysymyksiin ei aina ole yksiselitteisiä vastauksia. Vastaukset selviävät ajan kanssa.
 

Kanttia mitataan nyt, kun tietoa pitää soveltaa itse. Vastuu taudin leviämisen hillitsemisestä jää viranomaisten ohella myös meidän yksittäisten kansalaisten kontolle.

Vapaasti menemään ja tulemaan tottuneelle nykyihmiselle koronaviruksen tuoma tilanne on uusi. Laumaelämän sijaan meiltä vaaditaan eristäytymistä.

Tai meiltä, jotka siihen kykenemme. Terveys-, turvallisuus- ja palvelualoilla ahkeroivilla ei tällaista varaa vetäytyä ole.

Meistä opiskelijoista vain harva kuuluu taudin riskiryhmään. Meillä on kuitenkin erityinen vastuu siinä, että otamme asiantuntijoiden ohjeet todesta.

Terveeksikin itsensä tunteva ihminen saattaa tiedostamattaan levittää tautia. Siksi on tärkeää rajoittaa sosiaaliset kontaktit vain välttämättömiin ja suojella erityisesti riskiryhmiä.

Oman toiminnan sopeuttaminen kodin seinien sisälle on myös tutkitun tiedon arvostamista, osa hyvää tieteellistä kasvatusta.

Kenelläkään meistä ei ole nyt varaa toimia oman elämän asiantuntijana ja vauhdittaa sitä kautta disinformaatiovyöryä.
 

Tutkimusinstituutioiden resurssien rapautuminen näkyy erityisesti niiden kyvyssä vastata tiedon tarpeeseen kriisitilanteissa.

Siksi kriittinen kansalaiskeskustelukin voi hyvistä tarkoitusperistään huolimatta aiheuttaa hyvän sijaan tarpeetonta sekaannusta: asiantuntijoilla ei yksinkertaisesti ole aikaa taklata kaikkea väärää liikkeellä olevaa tietoa alas.

Paradoksaalista on, että koronan aiheuttama kriisi voi tuoda mukanaan tieteelle myös hyvää.

Viikonloppuna Twitterin keskusteluissa näkyi monen tutkijan tietynlainen helpotus siitä, että ehkä kerrankin on vähän enemmän aikaa syventyä tutkimuskirjallisuuteen ja oman kirjoitustyön pariin.

Ehkä pandemia voisi herättää meidät muutkin huomaamaan, miten tiukoilla tutkimusmaailmassa ollaan.