Mielipiteet
17.03.2020

Kommentti: Uutta tekniikan tiedekuntaa rakennetaan kiireellä, mutta hyvän päämäärän ei pitäisi oikeuttaa epämääräisiä keinoja

Teksti:
Teemu Perhiö

Turun yliopisto sai viime kesällä uusia koulutusvastuita: kone- ja materiaalitekniikan. 

Päätös tuli hieman yllättäen, mutta sitä oli kyllä toivottu useiden vuosien ajan. Alueella on kaivattu lisää tekniikan alan osaamista.

Nopeasta päätöksestä syntynyt ”kiire” tuntuu olleen perustelu epämääräiselle valmistelulle, jonka nojalla yliopistoon ollaan nyt luomassa uutta tekniikan tiedekuntaa. Hallitus päättää asiasta perjantaina 20. maaliskuuta.

Ketkä haluavat uuden tiedekunnan ja miksi, on epäselvää – ainakin julkisuudessa esillä olevien tietojen perusteella. Informaatiota on ollut vähän tarjolla ja yliopiston johdon tahtotila epäselvä.

Torstaina 12.3. järjestetty avoin keskustelutilaisuus ei asiaa valottanut.
 

Aluksi vararehtori Mika Hannula piti nopeatempoisen puheen, jossa hän korosti tekniikan koulutuksen laajentumisen merkitystä Turun yliopistolle ja koko seudulle.

”Turku haluaa olla kasvukeskus, siinä kokonaisuudessa yliopiston pitää varmistaa, että ollaan oikeasti monitieteinen yliopisto.”

Hannula johti tekniikan koulutuksen kokonaissuunnittelutyöryhmää syksyllä 2019. Työryhmä päätyi suosittelemaan uutta tiedekuntaa tekniikalle.

Uusi tiedekunta tai ei, uusia tekniikan opiskelijoita tulee ensimmäisenä vuonna 273 kappaletta. Lahjoitusprofessuureja on julkistettu jo kahdeksan. Hannula ”rohkeni” sanoa, että niitä on tulossa enemmänkin.

Hän korosti vahvasti alueen yritysten intressejä. Yritykset haluavat kumppanin, joka tuottaa työntekijöitä.

Tekniikan ala tietenkin poikkeaa monesta muusta tieteenalasta. Se on vahvasti soveltava. Yrityksissä soveltamaan pääsee. Teknilliselle koulutukselle yritysyhteistyö on elinehto.

Ja ilmeisesti omaa tekniikan tiedekuntaa on helpompi brändätä yrityksille.

Puheenvuorossa konkreettiset perustelut uudelle tiedekunnalle ja syyt sen nopeutetulle perustamiselle jäivät kuitenkin uupumaan.
 

Kiire. Kaikesta tuntui välittyvän kiire.

Joulukuussa luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan (LuTe) dekaani Tapio Salakoski arvioi, että uusi tiedekuntarakenne voisi olla pystyssä aikaisintaan vuodenvaihteessa 2020–2021.

”Rakenneratkaisun tekeminen samaan aikaan koulutuksen suunnittelun kanssa lisää vaikeuskerrointa. Mutta me pyrimme etenemään nopeinta mahdollista reittiä, koska ulkopuoliset odotukset ovat niin suuret”, Salakoski sanoi tuolloin.

Helmikuussa aikataulua oli aikaistettu puoli vuotta. Nyt aikataulu on siirretty taas vuodenvaihteeseen.

Kiire näkyy siinä, että yhteisön laaja kuuleminen on jäänyt puolitiehen.

Yliopiston johtosäännössä sanotaan, että tiedekunta- ja yksikkörakenteesta ja sen kehittämisestä päättää yliopiston hallitus tiedekuntia kuultuaan. 

Yleisöstä kysyttiin, onko tiedekuntia kuultu. Rehtori Jukka Kola vastasi, että [LuTen] johtokuntaa kuullaan ennen kuin hallitus kokoontuu päättämään asiasta.

Yleisöstä tarkennettiin: ”tarkoitin kaikkia tiedekuntia”.

Myös Kola näytti tajuavan erheen. Olikin kyse vain yhden johtokunnan kuulemisesta, ei kaikkien. Uusi tiedekunta muuttaa koko yliopiston johtamisjärjestelmää, se on strateginen päätös.

Dekaaneja on kyllä ”kuultu” asiasta helmikuun alussa. Kyseessä oli erillinen keskustelutilaisuus, jonka myöhemmin todettiin olleen kuuleminen. Dekaanit kuitenkin hyväksyivät menettelyn.
 

Muodollisuudesta ei ole kyse. Yleisöstä tullut huolenaihe konkretisoi sen hyvin.

Voivatko esimerkiksi luonnontieteen ja tekniikan opiskelijat vaihtaa sujuvasti pääainetta jatkossa, jos LuTen oppiaineet menevät eri tiedekuntiin?

Pääaineen vaihtaminen on kuitenkin hyvin tavallista maisterivaiheen opiskelijoille LuTessa. Jos tiedekuntaraja tulee väliin, pitäisi käyttää monimutkaisempaa Opintopolku-palvelua.

Hannula vastasi, että Turun yliopisto voi itse myöntää oikeuden vaihtaa pääainetta yli tiedekuntarajojen, jos haluaa – se on meidän päätös!

Mutta ollaankohan esimerkiksi muissa professiokeskeisissä tiedekunnissa samaa mieltä?

Kyse ei ole tekniikan organisoitumisesta, vaan muiden tiedekuntien huolista, jotka olisi hyvä käsitellä ja ottaa huomioon jo etukäteen.

Kollegiotakaan asiasta ei ole kuultu, vaikka sen tehtävänä on keskustella laajasti koko yliopistoa koskettavista asioista. Yliopiston johtoryhmän kokouksissa asiaa on lähinnä sivuttu.
 

Yhteisöä on osallistettu konsultin vetämissä työpajoissa, mutta niihinkin pääsi paikalle vain muutama opiskelija. Vaikka keskustelu oli erään osallistujan mukaan hyvää, omaa kantaa oli vaikea tuoda ilmi monen oleellisen kysymyksen ollessa vielä auki.

Hybridin opiskelijajärjestöt taas kokevat, että opiskelijoiden kuuleminen on ollut heikkoa ja tiedotus prosessista niukkaa. Moni järjestöistä näkee, että koulutuksen onnistunut suunnittelu ja toteutus on ensisijaista organisaatioratkaisuun nähden.

Luten laitosjohtajat ja dekaanit puolestaan ovat laatineet tammikuussa raportin, jonka loppunäkemys poikkeaa Hannulan vetämän suunnittelutyöryhmän raportista. Raportissa he kannattavat erillisiä yksiköitä yhteisellä tiedekunnalla

Kun keskustelutilaisuudessa yleisön jäsen kysyi laitosjohtajien mielipiteestä, LuTen dekaani Tapio Salakoski kierteli asian ympärillä. Hän sanoi, että henkilökunnan pitää hyväksyä se rakenne, johon päädytään.

”Pitää tehdä rakenne, joka ei vain toimi paperilla vaan myös käytännössä.”

”Jos opiskelijat saavat huonon opiskelukokemuksen, sitä ei millään uudella tiedekuntarakenteella korvata.”

Vastarinnan sijaan hän kutsui asemoitumista ”prosessiskeptisyydeksi”.
 

Päätös uudesta tiedekunnasta on yliopiston hallituksen asia.

Mutta jos johtajat haluavat tehdä valistuneita päätöksiä, heidän pitää ymmärtää tilanne. Siinä yliopistoyhteisön kuunteleminen auttaa.

Demokraattisen päätöksenteon vahvistamisen ei tarvitse tarkoittaa, että viedään johtajilta valtaa pois. Heillehän päätöksenteko on annettu tehtäväksi.

Kun osallistetaan kunnolla, silloin jokainen voi todeta, miten päätökseen päädyttiin. Yhteisö myös sitoutuu päätökseen paremmin.
 

En ota kantaa siihen, onko uusi tiedekunta hyvä vai huono ratkaisu. Mutta asiasta on vaikea keskustella, jos yliopistoyhteisön jäsenillä on eri lähtötiedot ja -kohdat.

Tekniikan tiedekuntaa on haluttu ilmeisimmin jo pidemmän aikaa. Siksi olisikin ollut reilua puhua selvemmin siitä, mitä oikeasti tavoitellaan. Silloin kaikilla yhteisön jäsenillä olisi ollut aikaa perehtyä asiaan ja tuoda ilmi oma kantansa.

Ja vaikka tahtotila olisikin päätetty vasta hiljattain, olisi hyvä antaa enemmän aikaa yhteisölle muotoilla kantansa juuri tähän esitykseen.

Päämäärä on hyvä, mutta toivoisi, että niin olisivat myös keinot sen saavuttamiseksi.
 

Artikkelia muokattu 18.3. klo 13.12.: Täsmennys. Muutettu ”Luten laitosjohtajat ja dekaanit puolestaan ovat esittäneet Hannulan vetämän suunnittelutyöryhmän raporttiin eriävän mielipiteen.” muotoon ”Luten laitosjohtajat ja dekaanit puolestaan ovat laatineet tammikuussa raportin, jonka loppunäkemys poikkeaa Hannulan vetämän suunnittelutyöryhmän raportista.”
 

Lue lisää

Torpedoinnista dokaukseen: kun radikaali opiskelijaliike muuntui säyseäksi yliopistodemokratian ylläpitäjäksi 

Yliopiston vuosijuhlat TYYn saartoon? Kysymys esitettiin Tylkkärin etusivulla 50 vuotta sitten. Vuonna 2020 ehdotus hymyilyttää. Kun Turun yliopisto täytti sata vuotta, ylioppilaskunta käytti palavan tarmonsa hankkiakseen liput loppuunmyytyyn vuosijuhlaan. Mikä on muuttunut? (2/2020)

Haahuilu loppuu ja yliopistodemokratia rapautuu – tutkintoputkessa voimme hukata sen, mikä tekee yliopistosta yliopiston

Yliopisto on yhteisö, jossa opiskelijat vierailevat yhä lyhyemmän hetken. (Pääkirjoitus 2/2020)

Tekniikan tiedekunnan tulo lähellä — perustettaisiin jo ennen syyslukukautta

Helmikuussa kerrottiin, uusi tiedekunta olisi jo syyslukukauden alussa pystyssä. (2/2020)