Mielipiteet
26.10.2011

Korkeakoulukiusatun tarina

TYYn blogissa (12.9.) Milja Henttonen kirjoitti korkeakoulukiusaamisesta. Kirjoitus oli aiheellinen, sillä asia on tabu, joka tulisi rikkoa. Olen itse kokenut kiusaamista niin peruskoulussa, lukiossa ja ammattioppilaitoksessa. Yliopistossa oletin saavani rauhaa ja kiusaamattomuutta.

Olen saanutkin olla rauhassa. Olen aktiivinen toimija yliopistomaailmassa ja politiikassa. Kuitenkin aktiivisuuden kautta olen joutunut kiusatuksi. Ensimmäisen aktiivisen toiminnan kautta sain eräältä opiskelijalta sähköpostia, jonka mukaan olin häpeäksi tieteenalalleni ja sen vuoksi minun kuuluisi vaihtaa tiedekuntaa.

Eräässä alayhdistyksessä sain tehdä paljon haluamaani työtä yhden vuoden, kunnes toisena vuotena tehtäviä oli mahdoton hoitaa ulkopuolisten tekijöiden vuoksi. Pyrin etenemään "urallani", mutta se estettiin sukupuoleeni vedoten. Toisessa alayhdistyksessä jouduin ikävään asemaan hallituksen jäsenenä, kun minulle pääsääntöisesti annettiin tehtäviä, joita minun oli hankala suorittaa fyysisen kykenemättömyyteni (ja siihen liittyvän asiantuntemattomuuteni) vuoksi. Lisäksi omassa elämässäni oli perhesyitä, jotka vaikeuttivat aktiivisuuttani. Jostakin syystä minua ei haluttu auttaa kuin ehdottamalla eroamista tai inttämällä "tämä tehtävä kuuluu sinun vastuualueellesi". Kolmannessa alayhdistyksessä meni hyvin, kunnes sieltä katosi yhteishenki. Myöhemmin sain tietää esimerkiksi illanvietoista, joihin minua ei kutsuttu ainoana hallitukseen kuuluneista. Olen yrittänyt myös tehdä paluuta näiden alayhdistyksien hallituksiin huonolla menestyksellä. Kerrankin eräs henkilö oli kommentoinut selkäni takana asiaa siten, että minulla ei olisi mitään annettavaa kyseiselle yhdistykselle.

Valitettavasti olen kokenut myös usein yhteistyöhaluttomuutta opiskeluissa. Usein jään yksin, kun pitäisi tehdä pari- tai ryhmätehtäviä. En tiedä, johtuuko se monivammaisuudestani, lihavuudestani, miessukupuolestani, aikuisemmasta iästäni vai näiden yhdistelmästä. Sama tietämättömyys koskee alayhdistyksissä saamiani kokemuksia.

Toisaalta on minulla ollut onneakin. Ylioppilaskunnassa niin toimistolla kuin edustajistossa olen saanut hyvää kohtelua ihmisenä. Aloitin sosiologian pääaineopiskelijana nyt syksyllä, enkä ole kokenut mitään syrjintään viittaavaa sosiologien keskuudessa. Minut on hyväksytty sellaisena kuin olen. Kun jonotin TYYlikkääseen avaukseen yksin, olin joutua väkivallan uhriksi. Kun sisällä olleet opiskelijakaverini kuulivat tapahtuneesta, he olivat aidosti huolissaan ja järkyttyneitä.

En ole käynyt kiusaamisen takia psykiatrilla, mutta moni muu on. Kiusatun auttaminen on tärkeää, sillä kiusattu on usein hyvin herkkä ihminen. Toki kiusaajallekin on saatava apua, koska se saattaa estää uusia kiusaamistapauksia. Kiusaaminen voi vaikeuttaa opiskelua niin, että motivaatio kärsii, eikä kiusattu tahdo olla samassa salissa kiusaajansa kanssa. Toisaalta kiusattu voi saada apua, jos hän saa esimerkiksi ystäviä mukaansa opiskeluun. Myös TYY edustajiston kuuluu olla valmis vastaamaan kiusaamisen haasteisiin.

Suosittelen kaikille ympärille katsomista. Lähellä voi olla useampikin kiusattu, joka kaipaa hyväksyntää ja ystävyyttä.

Jukka Väisänen

Vihreä lista