Kolumni
15.02.2012

Koska minä sanon niin

En ymmärtänyt perustelua lapsena, kun naapurin setä kielsi nurmikolla kävelyn. En hyväksynyt sitä teini-ikäisenä, kun vartija kielsi skeittaamasta parkkihallissa.

Minusta se ei saisi riittää perusteluksi aikuisillekaan. Kuntauudistuksen tapauksessa kuulen kuitenkin päässäni lapsuudesta tutun lauseen. En ihmettelisi, jos näkisin lähipäivinä lööpin: "Henna Virkkunen: Koska minä sanon niin".

70 on pelottava luku. Vertailun vuoksi: vuonna 1609 Suomessa oli 130 hallintopitäjää, ja väkiluku oli tuolloin 6 prosenttia nykyisestä. Eihän se kokoomuksen mielestä mitään tarkoita, mutta kansanperinteen opiskelijana (lue: ei-tuottavana yksikkönä) tällaisia asioita tulee mietittyä.

Toimittajana tulee myös nähtyä paljon paikallisuutta. Kun menen Luvialle katsomaan juhannussalon pystytystä, ihmiset muistuttavat olevansa nimenomaan Luodonkylästä, eivät siis mistä tahansa "Luvialta".

Pakkoliitokset eivät tietenkään yksin tuhoa ihmisten paikallisidentiteettiä tai yhteisöllisyyden kokemusta. Mutta jos Luodonkylässä ei asu ketään, juhannussalko lahoaa pystyyn.

Mätä juhannussalko kuulostaa kyllä eeppiseltä, mutta näkisin mielelläni maakunnissa jotain muutakin.

Harvoin iltapäivälehtien lööpissä uutisoidaan koko uutispäivä. Viime viikon keskiviikosta tuli "musta keskiviikko", kun samana päivänä luettiin madonluvut kunnille, varuskunnille ja Nokian työntekijöille.

Maanpuolustuksesta en ole tippaakaan huolissani. Ehkä se on pasifistisesti vinoutuneen kotipuolen perua.

Halonen on kuitenkin oikeassa siinä, ettei mikään kunta ei voi olla vain varuskuntansa varassa.

Enemmän harmittaa niiden puolesta jotka valitsevat aseellisen palveluksen ja joutuvat matkustamaan puoli Suomea lähimpään varuskuntaan. Kohtahan alokkaat ovat samassa asemassa kuin sivarit (joille on Suomessa yksi koulutuskeskus).

Syytän luonnollisesti jokaista, joka ei äänestänyt Väyrystä. Hänellä on koko ajan ollut vaihtoehto kaupungistumispakolle, palveluiden alasajolle ja paikallisuutta vastaan sotiville pakkoliitoksille.

Väyrynen olisi todennäköisesti jättänyt allekirjoittamatta hallituksen valmisteleman kuntauudistuslain. Ei se välttämättä mitään olisi auttanut, mutta presidentiltä se olisi edes joskus kiva ele.

Elämme outoja aikoja. En olisi ennen vuotta 2012 voinut kuvitella tuntevani sympatiaa keskustaa kohtaan. Mutta kuten olemme nähneet, globalisoituva maailma ruokkii ääriliikkeitä.

Viime viikolla suustani pääsi ensimmäistä kertaa "Helsingin herrat". Eikä se ollut ironiaa.

JANTSO JOKELIN

Kirjoittaja odottaa Arvid Järnefeltin toista tulemista.