Kolumni
09.11.2011

Kuka omistaa imperiumin?

"OWN every moment." Alkuperäisen Star Wars -trilogian Blu-ray paketoinnin mainoslause tavaratalon ständissä on houkutteleva. Tulin hakemaan akkupattereita, mutta voisin muutamaa vaivaista kymppiä köyhempänä kävellä ulos omistaen todellisen kulttieepoksen. Vähät siitä, että olen nähnyt elokuvat monituisia kertoja – tai siitä, ettei asunnostani edes löydy formaattia tukevaa soitinta.

Trilogian mainoslause kutkuttelee setämies-minääni. Hyllyni pursuavat lukemattomia kirjoja ja ennennäkemättömiä elokuvia, mutta olisiko tässä se ankkuri, joka pitäisi minut kiertoradallani? Lisäksi saagan säilyttäminen fyysisillä tallenteilla tuntuu perustellulta. Digitaalisen vallankumouksen kuolemantähti posauttelee mennessään kaikenlaista, eikä George Lucasistakaan voi ikinä olla varma. Jos en osta nyt, saattaa seuraavassa editiossa Ewokkien pihapuissa piipittää Angry Birds -tiaisia.

OMISTAMINEN on sitä paitsi kova sana rosvojen aikakaudella. Luvaton digitaalinen levitys nakertaa viihdeteollisuuden tuloja kuin halla torpparin leipää, ja uudenlaisten laillisten levityskanavien normalisoituminen vienee vielä aikansa. Huolettomaan latailuun tottunut nuoriso on kulttuurinmyyjien painajaisuni: kuin harhaoppinen munkki, joka on päättänyt lopettaa paavin taivaaseen asti kurottuvan katedraalin rahoittamisen. Kuka enää suostuu aneiden ostajaksi, kun armoa saa ilmaiseksikin? Uhkaako hyvää viihdekulttuuria tuho, jos tallenneostamisen alamäki jatkuu?

Ehkä osittain – muttei ainakaan klassikoiden kohdalla. Tästä pitävät huolen loputtomat fanimukaelmat Star Wars Uncutista Youtuben hämmentäviin legoparodioihin. Jedi-ritarien henki hohtaa kirkkaimpana juuri siellä, missä omistamisen rajat ovat hämärimmät. Jähmeä imperiumi lakimiesdroideineen on pinteessä. Henki vie voiton materiasta, intomielinen kohkaaminen surround-äänestä. Huikeasta kuvalaadustaan huolimatta pompöösi levynippu on tuotteena ristiriitainen: se johdattaa juuri sille pimeälle puolelle, jossa halutaan demokraattisten ihanteiden sijaan julistautua yksinvaltiaaksi, muita paremmaksi faniksi.

SKEPTIKON lukuohje mainontaan on se, että usein tuote lupaa juuri sitä mitä se ei ainakaan anna. Tupakka antaa vapauden valita, murokeksi hoikistavaa energiaa, bensafirma tiikereitä. Hetkien omistajuus on metafyysisestikin kinkkinen konsepti, mutta ainakaan marketin tallennehyllystä sitä ei jaeta. Pahvista tehty valomiekka on takapihan taisteluissa kaupasta ostettua parempi ase, sillä siinä kiteytyy tekemisen henki ja innostus. Juuri näiden sangen maallisten supervoimien avulla Tähtien sodan alkuperäinen mahtavuus syntyikin, ja tätä henkeä on syytä vaalia elintason ja pikselitiheyden kasvusta huolimatta.

Toisaalta on hyvä muistaa sekin, että juuri pahvivalomiekkojen kanssa tuhertavat vesat ovat seuraavan imperiumin potentiaalisinta asiakaskuntaa. Nuoruuden sankariteot kun on ollut tapana jossain vaiheessa paketoida hyllyn päälle ihasteltavaksi.

LAURI HANNUS

Kirjoittaja on valokuvaaja ja laiska kapinallinen.