Kolumni
19.11.2014

Kunniaa kuolleille

Teksti:
Ilkka Hemmilä
  • Philip Seymour Hoffman Anton Corbijnin elokuvassa A Most Wanted Man (2014)

Näyttelijän kuolema kesken elokuvan tuotannon on valtava tapahtuma. Tunnetun esiintyjän poismeno läpäisee alan harrastajien tietoisuuden lisäksi valtamediankin.

Näyttelijät ovat elokuvamaailman samaistuttavimpia henkilöitä: he antavat tuotannoille kasvot. Samalla he luovat roolien kautta omaa imagoaan, unelmanomaista tarinaa alan huipulle nousemisesta. Elokuvan taian ansiosta niin hahmot kuin heidän näyttelijänsä kykenevät voittamaan kaikki haasteet matkalla kohti onnellista loppuaan. Näyttelijän kuolema kesken uran on harvoja asioita, joka muistuttaa imagon lihallisuudesta.

Syksyinen vakoojaraina A Most Wanted Man on helmikuussa menehtyneen Philip Seymour Hoffmanin viimeinen päärooli. Siinä Hoffmanin hahmo elää salaisen tiedustelutyön seurauksena vailla kiitosta ja kunniaa. Väsyneet kasvot tiellä pitävä kahvi terästetään taskumatista.

Roolityö jäntevän elokuvan keskiössä on tinkimätön – yksi vahvan uran monista. Elokuvan tyly lopetus on kuin liiankin sopiva päätösnuotti palkitulle uralle, jossa hahmoja ei siloteltu. Hoffmanin poismenoa surtiinkin lahjakkaan näyttelijän menetyksenä, mutta lähinnä elokuvapiireissä.

Sitä vastoin Robin Williamsin kuolema elokuussa aiheutti globaalin surutilan. Williamsin ura oli jo nähnyt parhaat hetkensä, mutta valtavirtaelokuvassa ne osuivat sopivasti mediasisältöjä nyt hallitsevien X- ja Y-sukupolvien kasvuvuosiin. Heille Williams oli isähahmomainen koomikko, jonka itsemurha oli käsittämätön ajatus. Sen sijaan takavuosien legendan Lauren Bacallin poismeno tätä seuraavana päivänä kosketti jälleen lähinnä alan harrastajia.

Lähivuosien näyttelijäkuolemista vavisuttavin oli kuitenkin nuoren Heath Ledgerin poismeno ennen Yön ritarin ensi-iltaa. Leffan konnaroolin oletettiin paiskaavan hänet tähteyteen asti. Ledgerin maaninen esitys ja epäoikeudenmukaiselta tuntunut kuolema tuottivat palkintosuman.

Palkintogaaloissa ei palkittu vain yhtä roolityötä vaan kaikki se menestys, joka nousevalta tähdeltä jäi kokematta. Ledgerin huippuhetket olivatkin täydellisiä Hollywoodin tähtikultille: täysin kuvitteellisia.

Rujoissa rooleissa nähdyn pyöreäposkisen Hoffmanin imago ei koskaan sopinut kuolemattomuuden muottiin. Hoffman, sen pahemmin kuin Williams tai Bacall, tuskin saakaan ledgermaista marttyyrinviittaa harteilleen. Vaikka näiden yhä aktiivisten näyttelijöiden kuolemat vihloivat, heidän imagonsa olivat jo ehtineet saavuttaa yleisön arvostuksen. Niiden matka oli jo ohi.

Hoffman nähdään vielä sivuosassa kahdessa Nälkäpeli-filmissä, joiden kuvaamisen aikana hän menehtyi. Nyt teattereihin saapuva Nälkäpeli: Matkijanärhi, Osa 1 on omistettu hänen muistolleen. Hoffmanin rooli sarjan ensi vuonna ilmestyvässä päätösosassa on vielä arvailujen alla.