Kolumni
30.09.2010

Kuorrutetut painajaiset

Maailmassa on tosi pelottavia asioita: hommafoorumin nettikeskustelut, Pohjois-Korea ja hauet. Mutta se mikä saa minut oikeasti vapisemaan on kakkublogit.

Harrastan ruokaa, sen tekemistä, ajattelemista ja syömistä. Eikä minulla ole mitään kakkuja vastaan. Varsinkaan juustokakkua. Sellaista amerikkalaista, jonka päällä on tummaa kirsikkahilloa. Mutta kakkublogit. Niiden lukeminen aiheuttaa saman reaktion kuin näkisi jonkun puristavan mätää haavasta. Oksettaa ja kuitenkaan ei pysty kääntämään katsetta pois.

Ensimmäiseen kakkublogiini eksyin muutama vuosi sitten. Sen jälkeen olen klikannut monen niistä kirjanmerkkeihini.

Kakkublogin idea ei ole leipominen, se ei ole viaton innostus pykätä mansikkakiillekakkuja mummon syntymäpäiville ja napata siitä kuva samanmielisten katsottavaksi.

Kakkublogin pitäjä haluaa kuorruttaa sokerikakkunsa marsipaanilla, suklaaliljoilla ja passion-valkosuklaamoussella. Hän tekee täydellisen pinkin kopion Lois Vuittonin käsilaukusta ja koristelee komeuden syötävällä kimallelakalla.

Ristiäiskakku koristellaan muotilla tehdyllä sokerimassavauvalla sillä marsipaani ei kovetu täydellisesti. Villiin tyttöjen iltaan voi päätyä leopardikuosilla kuorrutettu komeus, jonka päälle makaavat marsipaanikäsiraudat.

Äitienpäivänä ei suinkaan tyydytä lasten väsäämään banaanimansikkasurvoskäärretorttuun vaan kootaan kolmikerroksinen sokerihunnutettu unelma, jossa on tilaa amerikkalaisen nettikaupan mallin mukaan luoduille purppuraisille pionikoristeille.

Kakkublogi on paikka, jossa sukupuoliroolit ovat kunniassaan, poikavauvoilla on aina vaaleansinistä ja pikkutytöille tehdään barbikakku. Kuvissa kakkublogien pitäjät poseeraavat blondattuina ja hoikkina pastelliväreihin puetun jälkikasvunsa kanssa. He hymyilevät kuin robotit ja puhuvat itsestään kisuleina ja äisköinä.

Taideteokset joutuu syömään viaton perhe, joka tuhoaa kakkublogistin luomat bulimiset painajaiset.

Kun kakkublogisti kirjoittaa, että "nämä sokerikerubit olivat ihana haaste" hän on pursottanut niitä niska hikoillen koko yön. Virkkaus ja tee oma helminauhasi -blogeista kakkublogit erottaa niiden maaninen luonne. Kokenut kakkublogisti kehottaa hätätapauksessa pursottamaan koristeet vaikka pahvilaatikon päälle, jos täytteitä ei ole riittävästi kotona.

Kakkublogin pitäminen on ihmisen hätähuuto. Unohda kämppiksesi, jonka epäilet oksentavan rystyset verissä yliopiston vessassa. Naapurin Elisa taisi ostaa korinpohjapunospursottimen. Ensiapuna voi toimia vaikka kakkumokia listaava sivusto: cakewrecks.blogspot.com

Leena Parkkinen

Kirjoittaja on kirjailija, joka on pitänyt ruokablogia