Kolumni
06.09.2012

Lautapelin henki

Hetki oli kaikin puolin väärä. Olin juuri muuttamassa uuteen kaupunkiin, minkä vuoksi minun olisi pitänyt säästää rahaa niin paljon kuin mahdollista. Sitten ajauduin keskustelemaan ystäväni kanssa lautapelistä nimeltä Arkham Horror.

Peli perustuu kauhukirjailija H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiaan, ja siinä taistellaan muinaisia hirviöitä vastaan yhteistyönä muiden pelaajien kanssa. Oma lautapelisivistykseni oli varsin heikko, mutta olin enemmän kuin kiinnostunut kokeilemaan Arkhamia, joka jo pelkän ystäväni kuvauksen perusteella pyyhki lattiaa Kimblellä ja tapetoi seinänsä Monopolyn leikkirahalla.

Samalla kyse oli eräänlaisesta piilevästä uskomuksesta, jonka mukaan olin koko elämäni ajan jäänyt paitsi "vakavien" lautapelien tarjoamasta hauskuudesta. Varhaisteininä katselin ihaillen alan nörttejä, jotka paitsi omistivat Magic: The Gathering -kortteja, myös tiesivät mitä niillä kuului tehdä. Koko homma vaikutti anglismeja vilisevine termeineen ja figuurien maalailuineen kuin kiehtovalta salaseuralta. Eikä minua ollut kutsuttu mukaan.

Kirjailija David Foster Wallace uskoi, että länsimaisen yhteiskunnan rattaina toimivat erilaiset mielihyvää aiheuttavat riippuvuudet. Tarvitsemisen ja haluamisen raja muuttuu lopulta niin häilyväksi, että ihminen menettää järkensä. Viikot viattomalta tuntuneen Arkham Horror -kokeiluni jälkeen osoittivat, että Wallacen ajatuksissa saattaa olla perää.

Ostin välittömästi myös toisen pelin. Ja kolmannen. Järjestin peli-iltoja. Synkimpänä hetkenäni olin vakuuttunut siitä, että minun oli kerta kaikkiaan pakko saada muovisia suojakoteloita, joiden sisään asettelisin jokaisen korttini hellän isällisesti, yksi kerrallaan.

Nyt, saapuessani uuteen asuntooni puran ensimmäisenä laatikon, joka sisältää lautapelini. Asettelen Arkham Horrorin ja sen ystävät kauniiseen riviin kirjahyllyni näkyvimmälle paikalle. Ne tuijottavat minua hyväksyvästi. Tilini saldo on lähes tyhjä.

Tuomas Jalamo

Kirjoittaja on viestinnän opiskelija, joka harkitsee vakavasti osallistumista elämänhallintakurssille.