Kolumni
22.10.2009

Leikin jäljet on korjattava

  • Elina Rantanen on Turun kaupunginvaltuutettu ja kulttuurilautakunnan puheenjohtaja (vihr).

Opiskelijat jos ketkä tietävät, mitä tehdä, jos tulot eivät riitä omaan elämäntyyliin. Voi viivyttää syntisesti opintojaan hankkimalla lisätuloja töissä, ruveta ylioppilaskunta-aktiiviksi, joka ajaa opiskelijaetuuksien lisäämistä, leikata elintasoaan tai uskoa tulevaan ja ottaa lainaa.

Turku on saman kysymyksen äärellä. Tulot eivät riitä menoihin. Näin oli jo hyvinä aikoina, kun lama ei ollut iskenyt työllisyyteen ja verotulot pudonneet. Loppua kuilun kasvamiselle ei ihan lähitulevaisuudessa näy. Niiden osuus, jotka käyttävät runsaasti palveluja, kasvaa. Ennusteiden mukaan nykyään syntyvistä lapsista jo puolet elää 100-vuotiaiksi. Palvelujen tarve ei siis ole vähenemään päin. Lääketiede kehittyy koko ajan, mikä on mainiota ihmiskunnan kannalta, mutta kuntataloudelle haaste: uudet tutkimukset ja lääkkeet eivät ole erityisen edullisia, ja ihmiset ovat käyttämässä niitä entistä pidempään.

Vastausta tähän syvenevään kuiluun haetaan samasta keinovalikoimasta kuin köyhä opiskelija viimeisillä senteillä ostetun tuopin äärellä. Porvaripuolueetkin ovat vihdoin myöntymässä siihen, että veroprosenttia on korotettava lisätulojen saamiseksi. Se ei kuitenkaan riitä kuilun kuromiseksi. Valtion suuntaan on huudeltu, että lisää rahaa tarvittaisiin, mutta sen varaan voi laskea yhtä paljon kuin valtion suuntaan huuteleva opiskelija. Palvelut on tuotettava ilman koukeroita ja harhaliikkeitä, mutta nämä muutokset eivät ehdi vaikuttaa vielä parin seuraavan vuoden budjettiin.

Sitten on tämä velka-asia. Aina joskus joku kysyy, miksi ei voitaisi ottaa velkaa, jos rahat eivät kerta kaikkiaan muuten riitä kouluihin, päiväkoteihin, terveydenhuoltoon, vanhustenhoitoon, pyöräteihin, kulttuuripalveluihin tai bussivuoroihin. Tietysti velkaa on pakkokin ottaa, mutta sen määrää ei voida kasvattaa kulloistenkin mielihalujen mukaan. Jokuhan sen velan maksaa. Mitä enemmän on velkaa, sitä enemmän menee rahaa sen lyhentämiseen sen sijaan, että sitä käytettäisiin niihin palveluihin.

Minusta politiikan keskeisen periaatteen pitää olla, että maailma – Turkukin – on jätettävä parempaan kuntoon kuin millaisena itse on saanut sen vastaan. En halua kuulua ahneeseen sukupolveen, joka ottaa omaa hyvinvointiaan varten velkaa, jota jälkikasvu maksaa oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Aikuisten ihmistenkin on tajuttava, että omien leikkien jäljet on korjattava ihan itse.