Kolumni
18.03.2015

Liian lähellä

Tämän lehden kansijuttuun haastattelemani antiikkikauppias Jarkko Myllykylä piti minulle puhuttelun.

”Jos haluat opiskella politiikkaa, kirjat eivät riitä. On mentävä paikan päälle, opittava paikallisten kieli ja kuunneltava heidän tarinoitaan”, Myllykylä ohjeisti.

Myllykylä itse on elävä esimerkki siitä, miksi neuvo kannattaa ottaa vakavasti. Kauppiasta on nimittäin vaikea tavoittaa vierailematta hänen pakeillaan. Edes kaikennäkevä Google ei tiedä hiljaisesta antiikkipuodista tai sen pitäjästä yhtään mitään.

Ymmärryksen rakentuminen ei aina vaadi kaukomaille lähtemistä. Tämän lehden päätähti, paikalliseksi reeperbahniksikin luonnehdittu Läntinen Pitkäkatu on löytöretkeilijälle Kaakkois-Aasian veroinen aarreaitta.

Turkulaisessa mittakaavassa se on kuin Pariisi tai Berliini: paikka, josta kaikilla on jonkinlainen mielipide. Tämänkin julkaisun tekijöistä moni on ehtinyt majailla sen varrella, allekirjoittanutkin.

Jälkikäteen katsottuna olin surkea asukas. En kantanut rahaa yhteenkään kivijalkamyymälään, vaikka olin aina haaveillut levykaupan naapurissa asumisesta. Kyhjötin yksiössäni ja selailin päivittäin lentoja kaukomaille, vaikka lähiseutumatkailussakin olisi riittänyt tekemistä.

Paikallishistoriaan perehtyminen jäi vielä surkeammalle tolalle. En vaivautunut edes selvittämään, mikä kotitaloni tarkka rakennusvuosi oli (1911) tai kuka sen aikanaan suunnitteli (Kaarlo Thomander). Nyttemmin, jo aikoja sitten joen toiselle puolelle muuttaneena, lehteilen entisen asuinalueeni historiikkia innosta täristen.

Onneksi historiaan perehtyminen onnistuu myös etäisyyden päästä. Pelkkä menneisyyteen sukeltaminen ei kuitenkaan vielä avaa niitä maailmoja, joita naapuritalojen seinien sisälle kätkeytyy. Niihin perehtyäkseen on tehtävä, kuten Myllykylä neuvoo: koputettava vieraisiin oviin ja maltettava kuunnella rauhassa, mitä sanottavaa niiden avaajilla on.

Muuten löytöretkestä tulee läpikulkumatka – uuvuttava vaellus läpi asvalttiviidakon, jossa kaikki pornokaupoista seurakuntakoteihin näyttää identtiseltä ja sieluttomalta.

Kaupunkiin mahtuu tuhat tarinaa. Tässä lehdessä kerrotaan niistä muutama.

Susanne Salmi

Kirjoittaja on Turun ylioppilaslehden toimittaja, joka voisi viettää kaiken valveillaoloaikansa Googlen karttapalvelua selaillen.