Mielipiteet
30.01.2017

Lisää hyvä veli -verkostoja

Teksti:
Wilhelmiina Palonen

Miksi pysytellä omillaan, jos yhteistyö hyödyttää kaikkia? Toimittaja Wilhelmiina Palonen ei usko yksinäiseen puurtamiseen.

Verkostoituminen kuulostaa laskelmoinnilta ja pyrkyreiltä. Mielikuva suhteiden käyttämisestä saattaa olla se, että pitää tuntea ”oikeat ihmiset” ja tuoda itseään väkisin esille. Vastareaktiona tulee halu pärjätä kokonaan omillaan ja ahertaa yksin sisupäissään. Se on sääli, koska epäviralliset sidokset auttavat meitä kaikkia kehittymään.

Monet maailman parhaat yliopistot markkinoivat häpeämättä, että niiden suojissa opiskelijat tutustuvat alan parhaisiin osaajiin. Huippuasiantuntijat kertovat mielellään, keiltä ovat saaneet apua uransa eri vaiheissa. Menestystarinoissa on loisteensa, mutta onnistujien taustalla on kokonainen ihmisten rihmasto. Siellä ovat persons in shadow, oppimisen ja kehittymisen kannalta tärkeät henkilöt.

Opiskeluaika on monelle ajanjakso, jolloin koko uran läpi kantavan verkoston ydin muodostuu. Opiskelijat voivat kirittää toisiaan toimivassa ryhmässä tai innostava professori auttaa löytämään oman erikoisalan ja sen tärkeimmät osaajat. Löytyy omilta tuntuvia ihmisiä, joilta voi myöhemmin pyytää neuvoja.

Muodollisissa mentoriohjelmissa yritetään löytää opiskelijalle uran alkuun hyödyllinen suhde, mutta ohjelmat eivät aina toimi odotetusti. Toimivan yhteyden syntymistä on vaikea ennakoida tai selittää. Yhteiset kiinnostuksen kohteet merkitsevät, toisaalta vaikuttaa henkilökemia. Kipinää voi kuitenkin avittaa. Yliopistossa pitää puhua enemmän sekä virallisen että epävirallisen opettamisen ja ohjaamisen kautta saatavasta hyödystä. Apua kannattaa kysyä muiltakin kuin viralliselta graduohjaajalta.

Moni haluaisi räjäyttää hyvä veli -verkostot. Oikeastaan niitä tarvitaan valtavasti lisää ja ne pitää saada toimimaan paremmin – avoimemmin nyt ainakin ensi alkuun! Silloin varjoissa kävisi oikea kuhina ja tieto välittyisi.

Kyse ei ole siitä, että tuttunsa kuuluu suhmuroida hyviin töihin. Eikä siitä, että pitää tuntea mahdollisimman monta ihmistä. Oleellista on, että ihmiset jotka voivat auttaa toisiaan, löytävät toisensa. Kun opinnot loppuvat, ihmisen tiedot eivät enää automaattisesti päivity tai lisäänny. Tulee tarve tietovarannoille, siis ihmisille varjoissa.

Toisin sanoen, kokonaan yksin toimiminen on tehotonta. Silti ihmisiä ei voi etsiä pelkästään omaa hyötyään ajatellen. Niin kuin tuttu alumni neuvoi: ”Ole mukava, älä verkostoidu väkisin.”

 

Wilhelmiina Palonen

Kirjoittaja on toimittaja, joka välttelee verkostoitumistapahtumia, mutta rakastaa hyvässä tiimissä toimimista.